Torstai 19.11.2026 - Sirkku
Vuorimäntyjen kaatoa. 
Joskus tulee eteen tilanteita, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaataa vanha puuvartinen kasvi pois. Oma työskentelytapani on, että yritän aina ensin miettiä kaikkia muita mahdollisesti tehtäviä toimenpiteitä, joilla saisin kasvin säästettyä. Kuitenkin on tilanteita, jolloin kasvin paikalleen jättäminen saattaa aiheuttaa tuhoa ympäröiville kasveille, tai aiheuttaa vaaratilanteita ihmisille, tai rakenteille. Kaataminen on siis silloin oikea ratkaisu. Silti, surulliseksihan se aina olon saa kun joutuu laajalta alueelta kasveja kaatamaan.
Eräässä hoitopihassa olemme seuranneet n. viime syksystä lähtien jyrkässä rinteessä kasvavien vuorimäntyjen ruskettumista. Yritimme tehdä niiden hyväksi voitavamme. Huolehdimme, että juuristo sai rinteestä huolimatta vettä, ja asiakas hankki kasvien juuristolle tihkukasteluletkut. Vuorimännyt saivat kevät- ja syyslannokset, ja rikat kitkettiin juuristoilta. Silti kasvi vain jatkoi ruskettumistaan. Kesän aikana istutusalueeseen tuli suuria ruskettuneita laikkuja, jotka muuttuivat myöhemmin harmaiksi ja kokonaisia kasveja käytännössä kuoli.
Kesän aikana etsin tietoa mikä vuorimäntyjä voisi vaivata. Luken sivut, eri firmojen kasvinsuojelusivut, eri medioiden julkaisut, puutarhakoulun aikaiset kirjat ja muistiinpanot, sekä tekoäly oli apuna, ja päädyin lopulta kasvien sienitautiin nimeltä männynversosurma (aiheuttajana surmakkasieni gremmeniella abietina). Kokosin tähän blogitekstiin tietoa näistä lähteistä.
Männynversosurma.
Oireet kasvissa ja taudin tunnistus: 
- Tauti saastuttaa ensin versoja ja niiden kuorta. Neulasten ruskettuminen ja harmaantuminen alkaa näkyä saastumista seuraavana vuonna. Jos kasvi ei pysty torjumaan sientä, kasvaa rihmasto elävään kuorisolukkoon tartuntakesää seuraavan lepokauden aikana.
- Neulaset alkavat muuttua ruskehtaviksi verson tyvestä lähtien. Neulaset voivat myös kääntyä alaviistoon. Sairaiden neulasten pitolujuus alenee, jolloin ne irtoavat helposti kasvaimista.
- Ruskettuneen verson väri muuttuu myöhemmin harmaanruskeaksi ja kokonaisia oksia saattaa kuolla.
- Sieni tappaa edellisten vuosien versoja ja silmuja, ja oireet näkyvät tyypillisesti ensin pensaiden ja puiden alimmissa osissa, myöhemmin versojen kärjetkin kuolevat.
- Voi tappaa koko kasvin, ja levitä ympärillä oleviin havukasveihin. Voi aiheuttaa laajaa tuhoa ja jopa epidemian. Tuhon laajuus riippuu sienitautiryhmästä.
- Usein toistuvat lievät tartunnat saattavat aiheuttaa koroja runkoon ja oksiin, sekä aiheuttaa latvaoksan kuolemista, ja sitä kautta latvan vaihtoja ja alaoksien karsiutumista.
- Männynversosurman tunnistaa siitä, kun kuollutta oksaa leikkaa, näkyy harmaan kuoren alla vihreää väritystä. Versosurma aiheuttaa vihertävän värin oksaan. Terveen oksan väritys on vaalea kuoren alta. Männynversosurma tekee harvoin itiöemiä neulasiin.
Mihin kasveihin surmakkasieni voi iskeä ja kuinka laajaa tuho voi olla?
- Surmakkasienen aiheuttama versosurma voi tehdä epidemiavuosinaan suurta taloudellista vahinkoa havukasveille ja etenkin männyille.
- Sitä tavataan myös muilla havupuulajeilla, kuten kuusilla, lehtikuusella, douglaskuusella, pihdoilla ja sembra- sekä kontortamännyillä.
- Sienestä tunnetaan geneettisesti ja ekologisesti kaksi tyyppiä, A- ja B- tyyppi.
- Näistä B- tyyppi vaatii talvisin päälleen lumipeitteen, ja esiintyy vain taimilla ja suurempien puiden ja pensaiden alaoksistoilla, lumirajan alla. Näitä asiakkaan vuorimäntyjä luulen vaivaavan tuon B- tyypin.
- A- tyyppi ei tarvitse päälleen lumipeitettä ja se voi tartuttaa suurienkin puiden latvustot. Se on myös vastuussa suurimmista metsätuhoista. Epidemioita syntyy sienelle suotuisien sääolosuhteiden seurauksena onneksi vain harvoin. Epäilen tämän A- tyypin surmakkasienen iskeneen oman pihani vanhaan harmaapihtaan, joka on ruskettanut itsensä viimeisen vuoden aikana. Pihastamme ruskettui tänä kesänä myös v. 2008 istutettu serbiankuusi. Tämä on niin yllättävä ruskettuminen, etten keksi tälle oikein mitään muuta syytä kuin versosurman.
- Epidemiassa taimikoiden nuoret vuosikasvaimet kuolevat alkukesästä laajoilla alueilla. Myös varttuneet metsät kärsivät sienestä, ja tauti voi tarttua aina tyvestä latvukseen, mikä voi johtaa koko puun tai pensaan kuolemaan. Tämä aiheuttaa vähintäänkin kasvutappioita, metsiköiden vajaatuottoisuutta ja pahimmillaan kokonaisten istutusalueiden ja metsiköiden tuhoutumista.
- Varsinkin Pohjois-Suomessa tauti on vaikeuttanut huomattavasti mäntykasvien kasvatusta.
- Suurepidemioita lukuun ottamatta versosurma ei oli kovin merkittävä tuhonaiheuttaja, vaikka B- tyyppiä tavataankin ihan yleisesti. Paniikkiin ei ole siis aihetta, vaikka tästä pihasta jouduimmekin kaatamaan isolta alalta kasveja ja oman pihani kasveistakin sitä tunnistin.
Milloin sienitautia todennäköisimmin esiintyy? 
- Suurtuhoja esiintyy kylmien ja sateisten kesien seurauksena. Tuolloin olosuhteet ovat itiölevinnälle suotuisat ja männylle epäedulliset. Suurin riski on kylmillä, kosteilla ja hallanaroilla kasvupaikoilla. Siinä mielessä tämä asiakkaani rinnepaikka ei ole tyypillinen esiintymisalue tälle sienitaudille, siksi emminkin todella taudin tunnistusta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kasveja vaivaa surmakkasieni, koska piha on varjoisa ja rinteeseen kolataan jonkin verran lumia kasvien päälle.
- Myös lauhat talvet vaikuttavat sienitaudin esiintyvyyteen, koska lauha talvi edistää sienen kasvua versostoissa. Taudin eteneminen hidastuu tai loppuu kuivina ja lämpiminä kasvukausina, jolloin osa männystä toipuu. Pahoin saastuneet kasvit jäävät silti pienempikasvuisiksi kuin terveet kasvit ovat.
- Kasvit ovat herkempiä sienitautien aiheuttamille ongelmia silloin, jos ne ovat sienen tullessa muutoinkin stressitilassa. Esim. tässä tilanteessa stressiä kasveille ovat aiheuttaneet monet helteiset ja kuivat kesät ja se, että näiden mäntyjen juuristoilla näin moneen kertaan citykanin. Mäntyjä kaataessani en huomannut kanin kaivamia koloja tai onkaloita, mutta juuristoalueella ja oksien lomassa oli selkeästi myllätty. Myös jokunen myyrän tms. kolo näkyi. Terve ja hyvinvoiva kasvi jaksaa paremmin taistella stressitilanteita vastaan, jolloin mahdolliset sieni-infektiot eivät pääse vaikuttamaan niin pahasti kasvin hyvinvointiin.
Miten tauti lisääntyy ja leviää?
- Sieni alkaa tuottaa ensimmäisiä itiöemiä/ kuromapesäkkeitä n. vuoden kuluttua tartunnasta. Ne ovat pallomaisia ja mustia ja niiden koko on n. 0,5 mm. Yleensä ne kehittyvät verson kuorelle, mutta toisinaan niitä näkee myös neulasissa. A- tyypin kuromaitiöt ovat 1-4 soluisia kotelomaljoja, B- tyypin 4-8- soluisia. Kuromaitiöpesäkkeet tuottavat suvuttomia itiöitä, jotka leviävät sadepisaroiden avulla naapurikasveihin. Kahden vuoden kuluttua keskikesällä kehittyy suvullisia itiöemiä, jotka ovat mustia tai ruskeita, ja jotka aukeavat kostealla säällä vapauttamaan suvuttomat itiöt. B- tyypin surmakkasieni tuottaa kotelomaljoja yleisemmin kuin A- tyypin surmakka (tämän tiedon lähde on LUKE).
- Itiölevintä tapahtuu kasvukauden aikana ja levintä on voimakkainta keskikesällä. Koteloitiöt taas leviävät heinä-elokuussa. Sieni lähtee kasvuun etenkin huonokuntoisissa kasvisolukoissa, jossa kasvi on altistunut stressille, hallalle ja varjostukselle. Tavallisimmin sieni tarttuu silmusuomuihin, neulasparin tukisuomuihin ja kuoren haavaumiin. Tämäkin siis tukee ajatustani siitä, että citykanin viihtyminen juuristolla on vaikuttanut taudin leviämiseen.
- Voimakkainta taudin leviäminen on sairaan kasvin ympäristössä.
Voiko tautia torjua? 
- Taimistoilla tautia torjutaan fungsideilla läpi kasvukauden, koska siellä se saattaisi aiheuttaa laajoja tuhoja ja tulonmenetyksiä.
- Kotioloissa taudin torjuminen ruiskuttamalla on hankalaa ilman kasvinsuojelukoulutusta. Kotioloissa joudutaankin miettimään asiaa toiselta kantilta. Taimihankintaa tehdessä on taimimateriaalin alkuperällä väliä. Etelä-Suomen taimia ei saisi siirtää pohjoiseen, eikä alavilta mailta olevaa taimea saisi viedä korkealle paikalle, ettei tule levittäneeksi tautia paikalle missä sitä ei ole. Tautiriski on myös kylmillä ja kosteilla paikoilla. Viljavilla mailla tulisi käyttää taimia, joihin surmakka ei iske. Sieni tuottaa itämiskykyisiä kuromaitiöitä hakkuutähteestä vielä parin vuoden ajan kaadosta, mikä tulisi ottaa huomioon uutta taimimateriaalia hankittaessa.
Oletko varma että kyseessä on männynversosurma? Mikä muu tauti tekee samankaltaista tuhoa?
- Männynversoruoste, tappaa männyllä vuosikasvaimia. Tähän tautiin törmää varsinkin taimikoissa, joiden läheisyydessä kasvaa haapaa. Männynversoruosteen tunnistusmerkkinä voisi olla se, että vuosikasvaimet taittuvat jyrkälle mutkalle, mutta kasvaimen tyvi on usein elossa. Jos vain latvuksen yläosat kuolevat, voi kyse olla kasvin kasvuhäiriöstä.
- Kuusentuomiruoste, aiheuttaa kuusella samankaltaista latvakasvainten kuolemista kuin versosurmakin.
- Harmaakariste, harmaannuttaa nuorimman kasvun silmut alapuolelta loppukesästä. Neulasten pitolujuus ei kuitenkaan alene, eikä silmu kuole taudin voimasta.
- Myös talvihome ja harmaahome voivat aiheuttaa latvakuolemia.
- Myös erilaiset hyönteiset aiheuttavat samankaltaisia tuhoja.
Miten ilmaston muuttuminen vaikuttaa tämän sienitaudin yleisyyteen tulevaisuudessa?
- Vaikutuksia voi olla kahdenlaisia. Mikäli kesät kuumenevat ja kuivuvat selkeästi, kasvi ei pysty tuottamaan kuromaitiöitä kuten ennen ja sienitaudin yleistyminen tuolloin vähenee.
- Sateisina ja viileämpinä kesinä, kuten nyt Etelä-Suomessa oli, sieni levittäytyy tehokkaasti ja tuolloin pitkät, lämpimät ja sateiset syksyt lisäävät sienen aiheuttamia tuhoja.

- Tämän blogitekstin kuvat ovat Viherpalvelu Maununkarhun, eikä niitä saa käyttää muissa käyttötarkoituksissa ilman kuvien omistajan lupaa.
|