Viherkasvit eivät pidä liian kuivasta huoneilmasta.

Viherkasvit eivät tykkää kuivasta talvi-ilmasta.

 

Sain pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi huonekasvin nimeltä timanttiananas (gusmania lingulata). Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta ja länsi-Intian saaristosta ja siihen tulee alas vihreä lehtiruusuke, josta kohoavat lehdet värjäytyvät kukinnoksi. Kukinto kestää monta kuukautta ja värityksiä on monta eri sävyä punaisesta keltaiseen tai valkoiseen. Itse kukat ovat vaatimattomat ja kasvin suosio perustuukin värittyneisiin ylälehtiin.

 

Kasvin hoito on helppoa. Se tarvitsee runsaasti valoa, mutta suorassa auringonpaisteessa sen lehdet palavat helposti. Hajavaloa siis. Mullan tulee olla ravinteikasta, tuoretta ja läpäisevää. Kasvia kastellaan säännöllisesti sekä lehtiruusukkeeseen, että multaan, mutta vesi ei saa jäädä juuristolle seisomaan. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan lisäämällä kasteluveden mukaan ravinnetta n. kahden viikon välein. Lannoitevettä annetaan sekä ruukkuun, että lehtiruusukkeeseen. Kasvukauden aikana kasvia ympäröivä lämpötila olisi hyvä olla riittävän lämmin, yölämpötilakin min. +15 astetta. Talvikaudella lämpötilaa voi hieman laskea.

 

Talviaikana kaikkia viherkasveja on syytä sumutella, koska ne pitävät korkeammasta ilmankosteudesta, kuin mitä Suomessa on pakkasjaksoina tarjolla. Pakkasilma on tuntunut kuivattavan ihan kaikkia kasveja, mutta havahduin asiaan etenkin tämän timanttiananaksen kanssa. Vein ananaksen joulun ajaksi kauas joulukuusesta. Se joutui siis viettämään talviaikaa viileämmässä makuuhuoneessa, jossa on paljon pimeämpää kuin valoisalla olohuoneen ikkunalla. Unohdin tietenkin kasvin sinne ja muistin hakea sen valoon vasta eilen. Kauhistuin kasvin nähtyäni. Noin puolet kasvista oli pystyyn kuivunut ja kuollut ja tyveltä nousi useita uusia alkuja.

 

Kaivoin tänään viherkasvikirjani esille ja mietin, että todennäköisesti tämä kasvi on nyt menetetty. Huojennus oli melkoinen, kun tajusin kasvin toimineen kuten kuuluu. Kun timanttiananaksen kukinta on ohi, kasvi alkaa kasvattamaan juuristolleen uusia alkuja. Kun uudet alut ovat kasvaneet riittävän suuriksi, kuivattaa emokasvi itsensä. Tällöin on aika poistaa vanha kasvinosa ja istuttaa tyviversot uuteen ruukkuun ja multaan. Tätä aloin tänään tekemään.

 

Taimen jakaminen ja uudelleen istutus.

 

• Kastele kasvi n. vuorokautta ennen taimen jakoa ja uudelleen istutusta.
• Poista kasvi vanhasta ruukusta ja leikkaa terävällä veitsellä vanhasta juuripaakusta sivuversot irti.
• Käytä puhdasta ruukkua ja uutta, ravinteikasta viherkasvimultaa.
• Laita ruukun pohjalle lecasorakerros, jonka päälle laitat palan sanomalehteä tms, joka estää lecasoran nousun kasvualustan sekaan. Se on multaa kevyempää ja nousee kastelujen yhteydessä mullan pinnalle muutoin.
• Laita ruukun pohjalle kunnon kerros uutta multaa, ja istuta uudet kasvin alut varoen katkomasta juuria.
• Täytä ruukku uudella mullalla taimien ympäriltä ja kastele uusi multa. Muista kastella myös lehtiruusukkeeseen.
• Timanttiananaksen taimet voi laittaa myös vesilasiin kasvattamaan juuristoja ja istuttaa ne myöhemmin.

Taimissani ei näy juuria.

 

Minun timanttiananaksen taimissani ei näkynyt juuria ollenkaan. Tökkäsin alut kuitenkin uuteen multaan ja kastelin mullan normaalia kosteammaksi. Toiveeni on, että kasvi alkaisi kasvattamaan uusia juuria, eikä kasvi kuolisi. Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, kuuluisiko näissä sivukasvuissa olla juuria tässä vaiheessa. Ainakin muissa kasveissa sivukasvut ovat kehittäneet juuria, joten vähän epäilyttää kuinka näiden pikkutaimien käy. Aikahan sen näyttää. Nyt pidetään tasaisesta kosteudesta huolta ja muuta en oikeastaan voikaan näiden eteen tehdä. Ne lähtevät kasvuun jos lähtevät.