Jatkoa kliivian hoitoon

Perjantai 16.2.2024 - Sirkku

Kliivian hoitoa, jatkoa edelliseen blogitekstiin. 

No niin, nyt on kaikki tarvittava hankittuna. On erilaiset kasvualustat, ruukut,   mykorritsatuotteet, terävä veitsi ja puutarhasakset. Ainoa minkä unohdin huolehtia on se, että kotoa löytyisi myös ne pöytää suojaavat sanomalehdet! Niitä ei tietenkään juuri nyt ollut. Onneksi kotoa löytyi mainoslehtisiä, joita sai pöydän päälle leviteltyä, jotta päästiin mullan vaihto- ja taimen jako töihin.

1. Puhdista huolellisesti vanhat ruukut ja  laita pinnoittamattomat saviruukut muutamaksi tunniksi likoamaan veteen. Pinnoittamaton saviruukku on huokoinen materiaali, jonka savi vetää itseensä ja haihduttaa kuivempaan ympäröivään ilmaan kasvualustasta kosteutta, jolloin kasvualusta kuivuu nopeammin. Samaa ongelmaa ei ole pinnoitetussa saviruukussa eikä muoviruukussa.

2. Irroita jaettava taimi varoen vanhasta  ruukustaan. Kliivian juuret ovat hennot ja katkeavat helposti. Normaalisti taimi kastellaan n. vuorokautta ennen mullan vaihtoa, jakamista tai uudelleen istutusta. Kliivian kohdalla kannatti kuitenkin pitää kasvi kuivana hetken aikaa ennen mullan vaihtoa, jottei hauraat juuret katkeile turhaan. 

3. Laita ruukkujen pohjalle ruukkusoraa salaojitukseksi ja peitä se paperilla, jottei mullat valu ruukkusoran sekaan.

4. Itse laitoin ruukun pohjalle ja reunoihin  vahvempaa viherkasvimultaa ja suoraan taimen alle ja reunoille vähätyppistä taimimultaa. Typpi haittaa kasvin juurtumista. Mikäli kasvualustassa on paljon typpeä, kasvi keskittyy uuden kasvun tuottamiseen silloinkin, kun sen pitäisi keskittyä juurtumiseen. Tämän vuoksi laitoin vahvemman, lannoitetun kasvualustan kauemmas juurista ja suoraan kontaktiin juurien kanssa laitoin laimeamman maan. Sekoitin kasvualustan sekaan mykorritsasientä, jonka pitäisi helpottaa kasvin juuriston kehitystä.

5. Jaa emotaimi varoen terävän veitsen  avulla niin, että jokaiseen taimen alkuun tulee juuria mukaan. Kliivian kohdalla jakotaimessa tuli olla 4-5 lehteä, jolloin juuristoa uudelle taimelle oli jo kehittynyt.

6. Typistä liian pitkät juuret terävällä   veitsellä ja istuta taimi tukevasti uuteen kasvupaikkaan. Älä laita taimea liian syvään. Katso, että taimi on keskellä ruukkua ja sen juuristo on hyvin ruukussa levällään. Painele uusi kasvualusta varoen tukevasti kasvin ympärille. Tiivistä multa lopulta veden avulla.

7. Istuta emotaimi takaisin omaan   1cm:n ruukkuunsa samaan istutussyvyyteen tai korkeintaan n. syvemmälle kuin vanha istutussyvyys on ollut. Itse typistin myös emokasvin juuristoa ja istutin senkin niin, että suoraan juuriston kanssa kontaktissa oli laimeampaa kasvualustaa ja vahvempi kasvualusta oli kaempana. Saa nähdä, miten emokasvi voi tämän jälkeen. Nyt siellä oli kukintojen alkuja näkyvissä. Toivottavasti kasvi ei tykännyt liian huonoa siitä kun aloin sorkkimaan sen kasvualustaa kun kukinta oli juuri alkamassa.

Kliivian hoitoa.

Perjantai 9.2.2024 - Sirkku

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? 

Kirjoitin vuonna 2021 blogikirjoituksen, jossa kerroin sisäkasvien olevan tämän puistopuutarhurin painajaisia. Innostun aina ostamaan erilaisia viherkasveja, muistan hoitaa niitä alkuajat, mutta viimeistään seuraava talvi on jo ongelmana. Perheessäni minut on tunnettu siitä, että minulla on kaikki kasvit altakasteluruukuissa, koska sesonkikauden ollessa päällä, en vain kerta kaikkiaan muista kastella sisäkasveja riittävän usein. Lannoituksen hoidan pääasiassa pitkävaikutteisilla ravinnepuikoilla tai rakeilla, ja mullat vaihdan silloin kun on aivan pakko. Yleensä jopa kaktukseni alkavat hätäpäissään kukkia joka kerta kun muistan antaa niille vettä. Meillä kaktukset saattavat kukkia siis kolmekin kertaa vuodessa.

Yritin ottaa viherkasveistani paremmin koppia tuon blogikirjoituksen jälkeen ja olen jaksanut hämmästellä niiden muutosta. Jatkuvaa hämmästystä minulle nykyään aiheuttaa se, että minäkin näköjään pystyn pitämään viherkasveistani parempaa huolta. Yksi orkideoistani kukkii nykyään lähes tauotta ja sain onnistumaan kaikkien joulukukkien kukituksen. Olkoonkin, että viimeisin ritarinkukista kukkii juuri nyt, mutta jääkielot ja muut ritarinkukat osuivat suurin piirtein oikeaan aikaan. Mummin santutkin ovat vielä hengissä. Hämmästyttävää.

Viime viikolla aloin katsella tarkemmin minulla muutaman vuoden ollutta kliiviaa eli punasarjaa, ja huomasin siinä olevan useita sivuversoja. Olinkin ihastellut sitä jo jonkin aikaa kun se oli näyttänyt niin tuuhealta. Syy selvisi nyt ja arvelen, että emokasvilla alkaa ruukussa olemaan kohta tukalat oltavat, jollen tee asialle mitään. Itseäni tsempaten on siis tarkoitus alkaa mullanvaihto ja kliivian multapaakun jako- hommiin.

Kliivia, punasarja: Istutus, jakaminen ja hoito. 

• Kliivia on ikivihreä, eli ainavihanta, n. 60cm korkea kasvi. Se on alun perin kotoisin Etelä-Afrikan laaksojen rinteiltä, jossa multaa ei ole kasvin juuriston päällä paljon.
• Muiden sipuli- ja mukulakasvien tapaan punasarja tarvitsee selkeän kasvu- ja lepokauden virittyäkseen kukkaan. Lepokaudella kliiviaa kastellaan vain harvoin ja vähäisellä määrällä viileähköä vettä. Lepokausi kestää n. syksystä- helmikuulle. Helmikuulla kasvi tekee lehtien väleistä tulevia kukkavanoja, johon tulee yleisimmin oranssit kukinnot. Harvinaisemmin myytyjä lajikkeita ovat kelta-, valko- ja punakukkaiset kliiviat.
• Lukiessani punasarjan hoito- ja kukitusohjeita, minulle tuli täytenä yllätyksenä, että kukkiakseen kasvi tarvitsisi elokuusta lokakuulle kestävän kylmäjakson, jolloin kasvi olisi pidettävä viileässä, n. 10 asteen lämmössä. Mikäli kukkanuppuja ei kehity, on kasvi ollut liian vähän aikaa kylmäkäsittelyssä tai kasvupaikka on ollut liian lämmin. Kesällä normaali huonelämpö olisi sopiva lämpötila kasville. Sen voi viedä myös alkusyksystä ulos ja antaa olla esim. terassilla pakkasten tuloon saakka, niin kylmäkäsittely tulee silloin hoidettua. Kukkineet kukkavanat poistetaan kukinnan jälkeen.

Olen aika hämmentynyt tästä hoito-ohjeesta. Minä en ole pitänyt mitään kylmäjaksoja, enkä ole vienyt kasvia ulos. Olen vain siirtänyt sitä ikkunalta toiselle valon perässä vuoden ajasta riippuen, kastellut kuten kuuluu, ja silti kasvi on kukkinut 1-3 kertaa vuodessa jo usemman vuoden ajan. Asun toki vanhassa rintamamiestalossa, jossa toisinaan vetää kun verkkokassissa, mutta ei meillä sentään noin kylmää ole. Kasvi on kaiken lisäksi ollut pattereiden lähellä, koska olen tuonut sen ikkunalle. Hmmm... ehkä sinä testaat kumpi tapa sinun kasvilla toimii ja kerrot sitten omat kokemuksesi kliivian kukituksesta? 

• Kasvujakso alkaa kun kukkavanat tulevat näkyviin helmikuulla. Tällöin aloitetaan lannoitus ja kastelut. Voit käyttää pitkävaikutteisia lannoitteita tai lisätä kasteluveden sekaan nestemäistä lannoitetta, mutta muistathan, ettei ylilannoitukselle ole täälläkään tarvetta? Lue ja noudata siis pakkauksen ohjeita lannoitusmäärien suhteen. Lannoitustiheys vaihtelee valitun lannoitustavan mukaan, mutta lannoitusta olisi hyvä antaan n. 1 krt/kk. Vettä kliivia tarvitsee kasvujaksolla runsaasti, mutta anna kasvualustan pinnan välillä kuivahtaa.
• Punasarja viihtyy mieluiten ahtaassa ruukussa ja kukkii parhaiten silloin kun ruukku alkaa olla täynnä juuria. Mikäli ruukussa on paljon tilaa ja ns. löysää multaa, kasvi keskittyy kukkimisen sijasta kasvattamaan juuristoaan. Juuristo kasvaa nopeasti, mutta kasvia ei tarvitse uudelleen istuttaa kuin vain n. joka neljäs vuosi.
• Punasarjaa voidaan lisätä sivuversojen avulla. Kasvin kasvatettua sivuversoihin 4-5  lehteä, on versot kasvattaneet riittävän juuriston, jonka avulla ne selviävät omillaan ilman emokasvia. Juuret ovat hauraat ja ne katkeavat helposti. Jujuna istutuksen onnistumisessa on, että tätä kasvia ei kannata kastella ennen kasvin jakamista. Kliivian juurien ollessa kuivat, ne ovat taipuisammat ja kestävät tuolloin paremmin käsittelyä.
• Irrota sivuversot emokasvista leikkaamalla taimet erilleen varoen terävällä veitsellä. Yritä säästää olemassa olevia juuria siirtäessäsi taimen uuteen ruukkuun.
• Istuta pieni taimi suurin piirtein samaan syvyyteen kuin missä se on emotaimen vieressä kasvanut. Ympäröi taimen juuristo vähätyppisemmällä kasvualustalla ja laita voimakkaampi kasvualusta ruukun pohjalle ja reunoille. Tällä annetaan kasville ensimmäisiksi viikoiksi juurtumisrauha. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä uudelleen istutuksesta. Tiivistä multa taimen ympäriltä varovasti painelemalla ja veden avulla.
• Kliivia aloittaa yleensä kukinnan 3-4 vuotta taimen jakamisen jälkeen. Yleensä mukulakasvien kukinnan viivästyminen johtuu siitä, että ne on istutettu liian syvään uudessa kasvuruukussa. Huolehdi siis, että istutussyvyys on todellakin sama tai sen päällä on vain hyvin vähän uutta multaa, silloin kun uudelleen istutat taimen.
• Nuoret kasvit uudelleen istutetaan isompaan ruukkuun n. 2 vuoden välein, vanhempien taimien istutusväli on n. 3-4 vuotta tai jopa pidempi, riippuen ruukun koosta ja kasvuolosuhteista.

Vielä vähän asiaa viherkasvien mullan vaihdosta. 

Milloin multa kannattaa vaihtaa?

• Vaihda multa jos vanha multa on kovaa koppuraa, jota ei tahdo saada kastumaan enää millään. Silloin kasvualustan turpeen huokostilavuus on turpeen maatumisen vuoksi laskenut niin, ettei kasvi saa siinä olevia vettä ja ravinteita enää mullasta irti. Tällöin kasvi saattaa pahimmillaan kuolla janoon ja ravinteiden puutteeseen, vaikka kasvualustassa näitä olisikin tarjolla.
• Kasvi ei enää näytä kasvavan tai se näyttää huonovointiselta.
• Ruukun pinnalla ja/tai pohjalla näkyy juuria ja kasvin juuristotila on vain tullut täyteen.

Mihin aikaan vuodesta?

• Paras mullanvaihtoaika on silloin kasvi on lepotilassa. Voit siis tehdä sen vaikka nyt heti. Silloin kasvi on ehtinyt juurtumaan uuteen kasvualustaan ja kasvattamaan juurensa sinne voimakkaampaan ja ravinteikkaampaan multaan, juuri kun uusi kasvukausi alkaa helmikuun loppupuolella.

Millaiseen ruukkuun kannattaa istuttaa?

• Paras ruukkumateriaali oikeastaan vaihtelee kasvin ja sen kasvupaikan mukaan.
• Pinnoittamattomat saviruukut hengittävät/ päästävät läpi kosteutta osmoosin avulla. Sisätiloissa pinnoittamattoman saviruukun käyttö tarkoittaa yleensä sitä, että kasvia on kasteltava useammin, koska Suomen olosuhteissa huoneilma on talvella kuiva ja ruukun läpi haihtuu ympäröivään kuivempaan ilmaan, osmoosin avulla, kasvualustan kosteutta. Ruukku ikään kuin imee kosteuden ja haihduttaa sen sitten ympäröivään kuivempaan ilmaan. Kuitenkin esim. kliivian ja monen muunkin sellaisen kasvin kohdalla, joita voit viedä kesällä ulos (esim. pelargonia) pinnoittamaton saviruukku voi olla hyvä ratkaisu, koska silloin kasvi saa ruukun läpi syksyilmasta kasvualustaansa kosteutta, joka taasen vähentää kastelutarvetta. Jos käytät sisäkasvilla pinnoittamatonta saviruukkua, liota sitä vedessä muutaman tunnin ajan ennen istutusta. Silloin ruukku on kyllästynyt vedestä, eikä imaise kaikkea kasvualustan kosteutta heti itseensä.
• Pinnoitettu saviruukku tai muovi- tai lasiruukku ei aiheuta kastelumietintää edellisen tavoin. Kasvualustassa on vettä sen verran kuin sinne laitat.
• Ruukkua valitessa on vain huolehdittava, että ylijäämävesi pääsee valumaan ruukusta pois, käytät nyt mitä ruukkua hyvänsä. Eli ruukun pohjassa on oltava reikä ja alla aluslautanen tai sitten sinun on käytettävä esim. altakasteluruukkua.
• Nopeasti kasvavat kasvit istutetaan uuteen ruukkuun joka vuosi. Tällöin uutta tilaa on oltava n. 1cm joka vuosi.
• Suuret kasvit istutetaan n. 3-4 vuoden välein n. 2-3 cm suurempaan ruukkuun. Välivuosina mullan vaihdon yhteydessä näistä ruukuista kuoritaan vain multakerros juuriston päältä pois ja levitetään uutta multaa tilalle. Tässä toimenpiteessä on muistettava varoa, ettei tule vahingoittaneeksi olemassa olevaa juuristoa.
• Ruukujen on oltava puhtaita ja ruukun sisäpintaan koskemista kannattaa vältellä, ettei tule vahingossa tuoneeksi käsistä sinne suoloja, bakteereita ja kasvitauteja aiheuttavia viruksia tai homesieniä.

Millainen multa?

Ensisijaisesti kannattaa käyttää hetki sen asian miettimiseen mistä maapallon osasta kasvi on kotoisin, millaista kasvualustaa siellä olisi luontaisesti tarjolla ja sitten valita kasvualusta sen mukaan. Voit kasata mullan itse tai käyttää valmiita seoksia. Mikäli teet mullan itse, niin muista huolehtia mullan puhtaudesta. Sisälle et todennäköisesti halua multaa, jossa on valmiiksi esim. tuholaisten munia tai toukka-asteita. Tämän vuoksi myöskään ulkokasvien multaa ei suositella sisäkasveille. Ne tuotteet ovat tarkoitettu ulkokasveille, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja paremmin meidän olosuhteissamme. Ulkona myöskin talvi tappaa jotkin bakteerit, tautiaiheet ja tuholaiset. Sisäkasveille sitä talvea ei tule samanlaisena, jolloin mullan mukana voi silloin tulla hankaliakin kasvituhoojia.

• Huonekasvi- yleismulta on tarkoitettu tavallisille viherkasveille ja ruukkukasveille. se on lannoitettua ja kalkittua yleismultaa, joka sisältää niin turvetta, hiekkaa kuin kompostiakin.
• Altakastelumulta on kestomulta, jonka rakenne on ilmavaa ja hyvin vettä ja ravinteita kuljettavaa. Tämä kasvualusta sopii altakasteluruukkuihin, suuriin ruukkuihin ja kasveille, joita istutetaan uudelleen vain harvoin. Mullan rakenne on kestävämpää ja se mahdollistaa paremmin kapillaarisen veden nousun ruukussa.
• Kaktusmulta on hiekkapitoinen ja vähäravinteinen multa, joka sopii hyvin myös pistokkaan tai taimen juurrutus-, kylvö- ja taimettumismullaksi. Kuivahtaa nopeasti ja jollei kasvi ole mehikasvi tai kaktus, on multaa syytä kastella säännöllisesti esim. sumuttamalla.
• Orkidea- ja ananaskasvimulta on kaarnan ja hiilenpaloja, jossa voi olla hyvin vähän hiekan- ja mullanjyväsiä mukana. Nämä kasvit kasvavat luontaisesti viidakossa suurien puiden oksistoilla, nappaavat kosteutta ja ravinteita maatuvista kaarnan paloista ja tarvitsevat ilmaa juuriensa ympärille.

Yleisohje mullan vaihtoon: 

• Kastele kasvi hyvin vaikkapa edellisenä päivänä, silloin taimi lähtee läpijuurtuneesta purkista paremmin irti. Paitsi se kliivia kannatti uudelleen istuttaa kuivana.
• Jaa paakku tarvittaessa. Tee paakun jakaminen terävällä veitsellä. Älä revi juuria ja tee kaikki taimen liikuttaminen juuripaakkua nostamalla. Älä nostele itse taimesta, koska tämä katkoo pienet juurikarvat. Typistä juuristoa tarvittaessa terävällä veitsellä. Älä ryttää tai kieritä spiraalille liian pitkää juuristoa, vaan levitä juuret hyvin.
• Istuta ruukkuun jonka pohjassa on reikä. Laita ruukun pohjalle sanomalehden tai paperin pala, joka estää mullan valumisen pois ruukusta, mutta päästää liian kosteuden läpi.
• Laita ruukun pohjalle salaojakerros. Voit käyttää salaojana vanhoja, pestyjä ruukun paloja, ruukkusoraa tai esim. murskattuja kananmunan kuoria. Kuoria käyttäessäsi muista, että ne luovuttavat kasvualustaan kalkkia. Kasvin on siis syytä olla kalkin suosija, jos käytät näitä. Salaojakerroksen on oltava 2-4cm:n paksuinen ja sen ja kasvualustan väliin laitetaan sanomalehteä, tai paperia erottamaan kerrokset toisistaan. 
• Viherkasvien ja sellaisten kukkivien kasvien, jotka kestävät voimakkaampaa multaa juuristollaan, ruukkujen pohjalle ja ulkoreunoihin laitetaan vahvempaa kasvualustaa. Suoraan taimen juuriston ympärille kannattaa laittaa kylvö- tai taimimultaa/ kaktusmultaa. Nämä kasvualustat eivät sisällä paljon typpeä ja kasvi saa silloin juurtumisrauhan ensimmäisiksi viikoiksi. Kasvi kasvaessaan kasvattaa juurensa voimakkaampaan, ympäröivään kasvualustaan, jolloin juuret kestävät typen paremmin ja kasvi voi jo keskittyä uuden kasvun tuottoon juurtumisen sijasta.
• Levitä juuristo uuteen kasvualustaan hyvin, istuta kasvi vähintään entiseen syvyyteensä tai n. 1-2 cm syvemmälle (istutussyvyys riippuu kasvilajista), painele uusi kasvualusta taimen ympärille varovasti ja tiivistä multa kastelemalla.
• Sumuta kasvia säännöllisesti. Aloita kastelu kun kasvualusta on ensimmäisen kerran kuivahtanut istutuksen jälkeen. Lannoitus aloitetaan 2-3 viikon päästä istutuksesta.

Hiilen sidonnan pohdiskelua, perustaisikohan syötävän metsäpuutarhan?

Torstai 1.2.2024 - Sirkku

Pihapiirin hiilinielut, hyötymetsäpuutarha. 

Hiilinielut ja hiilensidonta. Siinä sitä on laaja aihe, joka koskettaa meidän kaikkien hyvinvointia.

Olen kirjoittanut hiilinieluista ja hiilen sidonnasta ja sen varastoinnista blogiin ainakin seuraavissa kirjoituksissa: "24.3.2021 Parannetaan pihan monimuotoisuutta, lahopuutarha", 30.4.2021 Pölyttäjiä pihaan" ja "6.10.2022 Voihan hiilinielu!". Asiaan liittyy myös hulevesiteksti. Nämä blogitekstit löydät kun selaat tekstejä alaspäin. Tiedän, pitäisi tehdä sivustolle blogitekstiarkisto, mistä olisi helpompi selata vanhoja tekstejä. Se on työn alla.

Olen myös koostanut monimuotoisen puutarhan luentosarjan, jossa yhtenä aiheena on hiilinielut ja hiilen kulku ilmakehässä, kasveissa ja maaperässä. Aihe on mielestäni tärkeä, mutta siitä pitäisi pystyä puhumaan kiihkoilematta suuntaan tai toiseen. Itse koen, että tämä on aihe missä kovin herkästi kaivaudutaan omiin poteroihin ja syytellään toisia siitä kuinka he tekevät väärin, eikä olla valmiita miettimään sitä mitä minä voisin tehdä erilailla omassa lähiympäristössäni. Loppupeleissä ne ratkaisut mitä teemme omalla piha-alueellamme, omassa asuinkorttelissamme tai kaupunginosassamme, ovat niitä ratkaisuja, jotka vaikuttavat meidän arkeemme ja terveyteemme nopeimmin. Laajoihin, kansainvälisiin asioihin yksittäisen ihmisen on vaikea vaikuttaa, mutta mitä jos aloitettaisiin vaikutus pienessä mittakaavassa? Siitä omasta pihasta?

Voisiko yksi ratkaisu olla hyötymetsäpuutarhan perustaminen? 

Hyötymetsäpuutarhalla tarkoitetaan suunniteltua ja rakennettua, luonnon metsää jäljittelevää puutarhaa tai sen osiota, joka tuottaa satoa ja parantaa samalla ympäristön tilaa. Puhutaan ns. puutarhaekosysteemistä.

Suomessa on totuttu siihen, että metsästä kyllä kerätään satoa monipuolisesti ja pihapiirissäkin kasvatetaan satopuita ja pensaita, sekä viljellään hyötymaalla tai kasvihuoneessa. Meillä kuitenkin viljely perustuu kovin voimakkaasti Englantilaisen puutarhan potageri-ajatteluun ja metsän sato on ns. villiä satoa. Toisinaan sitä saadaan, toisinaan taas ei. Näissä em. viljelymuodoissahan ei ole mitään vikaa. Tosiasia kuitenkin on, että potageriviljely työllistää melko paljon. Silloin myöskin kulutetaan vettä, maaperää ja ravinteita paljon enemmän kuin mitä luonnon kasvit metsässä tarvitsevat. Toki sadon laatu ja määrä on silloin yleensä myös suurempi/ viljelty kasvi.

Metsäpuutarha-ajattelussa on se ero perinteiseen viljelyyn nähden, että tätä osaa puutarhasta koetetaan hoitaa niin, että se jäljittelee metsän kasvutapaa ja ympäristöä. Sen lajistoon valitaan kasveja laajalla otannalla ja niiden kasvutarkoitus istutusalueella on mietitty laajasti. Tavoitteena olisi, että kasvien hoitoon käytetty aika vähenisi kerroksellisen istutustavan ansiosta. Kasvit pyrittäisiin istuttamaan niin, että pölytys onnistuu helposti ja ristipölytys mahdollistetaan hyvin. Pölyttäjiä houkutellaan paikalle monipuolisella lajivalikoimalla, jotta sato maksimoituisi. Maaperä peitetään alkuun katteella, mutta myöhemmin tarkoitus on, että kasvit täyttävät alan, niin kuin metsässäkin. Kaikilla kasveilla on oma kasvupaikkansa ja merkityksensä ekosysteemissä. Kasvipeitteisyydellä saadaan myös hidastettua veden haihtumista ja kasvien juuristo taas hidastaa muuten veden liikkumista alueelta huleveden keräykseen. Satava vesi jää paremmin kasvien juuristojen käyttöön ja silloin myös ravinteet sitoutuvat paremmin juuristoalueelle. Maaperä on ilmavaa hyötyeliöiden ja juurien muokatessa sitä, silloin myös mukalakasvit ja sienet menestyvät tässä maassa ja satoa tulee myös sieltä.

Kasvien tehtävät hyötymetsäpuutarhassa: 

• Siellä on kasveja jotka toimivat kokonaisina elinympäristöinä, kuten esim. monen lajiset puut ja pensaat. Näiden latvukset tulevat eri korkeuksiin ja valo siivilöityy alustakasveihin niiden lomitse. Kaarnan koloista löytyy elinpaikkoja hyönteisille ja talvivarastojen piilotuspaikkoja linnuille ja oraville. Latvuksiin voi rakentaa pesiä. Ne myös tuottavat kariketta, sitovat itseensä hulevesiä ja ravinteita ja toimivat hiilen nieluina, varastoina ja luovuttajina. Ne myös tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa.
• Osan tehtävä on houkutella pölyttäjiä. 
• Osan tehtävä on näyttää ihmisen silmään kauniilta. 
• Osan tehtävä on ravita maaperää muille kasveille. Nämä kasvit sitovat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja sitä kautta maaperään. Toki myös karike, eli puiden lehdet ja neulaset vaikuttaa maaperään ja sen ilmavuuteen ja happamuuteen.
• Sitten on vielä se itse syötävä sato. Sitä kasvit tuottavat monessa muodossa ja sitä tuotetaan niin meille kuin muillekin eläville olennoille. Sato voi tulla myös symbioosina esim. sieninä. Joissain tapauksissa "sato" voi olla riistaa.
• Valituista kasvilajeista suurin osa on monivuotisia, yksivuotisia kasveja käytetään vain vähän. Tämä tekee alueesta helppohoitoisemman.
• Kasvit istutetaan toistensa lomaan, niin että latvukset tulevat eri kerroksiin ja osa valosta pääsee aina läpi. Kasvatustapa on ekologisesti kestävämpi ja luonnonmukaisempi ja näiden alueiden eliölajit ovat runsaampia ja niiden elo kytkeytyy enemmän toisiinsa. Kasvit tuottavat paljon biomassaa ja sitovat itseensä runsaasti hiiltä.

Syötävässä metsäpuutarhassa menestyvät kasvit. 

Suomessa monivuotisille puille, pensaille, sekä puuvartisille köynnöksille on tehty taimistoviljelijöiden toimesta menestymisvyöhykekartta, jota voi käyttää perusraamina kasvilajien valikoimiseen. Kasvien menestyminen Suomessa on kuitenkin muutoksessa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

Tosiasia on se, että jatkuvasti lämpenevä ilmasto vaikuttaa meillä menestyviin kasveihin jo siinä määrin, että vyöhykkeellä menestyville monivuotisille, puuvartisille kasveille ei anneta taimistoilta talven yli- takuuta. Talven yli menestymiseen toki vaikuttaa kovin moni asia alkaen oikeasta istutuksesta, istutuskasteluihin ja talven aikana mahdollisesti tuleviin mekaanisiin vaurioihin, kuten jänis- tai lumi/auraustuhoihin. Kuitenkin yksi syy takuun nykyiseen puuttumiseen on se, että kukaan ei pysty ennustamaan miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa totuttuihin puutarhakasveihin. Ilmaston keskilämpötila Suomessa on noussut 1850- luvulta lähtien 2,5 astetta ja nousu jatkuu. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta kasvien elinolosuhteissa se näkyy selvästi. Lämpimämmät kesäilmat ja voimakkaat etelän puoleiset tuulet tuovat meille kesän ajaksi tuholaisia ja tauteja, joihin meidän kasvit eivät ole tottuneet. Ne tekevät pieniä vaurioita, joihin iskevät sienitaudit. Sateisten syksyjen ja kylmien keväiden myötä sienitaudit lisääntyvät entisestään. Kesän hellejaksot ja syksyjen sateet aiheuttavat kasveille stressitilaa, jolloin ne eivät pysty valmistautumaan talvea varten normaalissa rytmissä. Puutarhan syystyöt ovat selkeästi nyt jo siirtyneet myöhäisemmäksi ja se tarkoittaa, että pakkaset saattavat yllättää vielä lehdessä olevan kasvin. Jos pitkä ja kova pakkasjakso tulee lumettomaan maahan, voi silloin paleltua vanhojakin istutusalueita eteläisintä Suomea myöden.

Näitä seikkoja pohtimalla voit lähteä rakentamaan sinun ympäristöösi sopivaa syötävää metsäpuutarhaa. Itse rakentaisin kasvivalikoiman niin, että suurin osa puuvartisista kasveista on tällä hetkellä varmasti alueella menestyviä. Pieni osa on pienellä riskillä olevia, jotka istuttaisin mahdollisemman lämpimään kasvupaikkaan, ja sitten ottaisin kokeiluun siemenestä kasvatettavia suuremman paleltumisriskin kokeilutaimia, joiden talvisuojaukseen käyttäisin aikaa ja vaivaa enemmän. Miksi kasvattaisin arimmat kasvit itse siemenestä? No siksi, että nämä kasvit, jos ne kasvuun lähtisivät, karaistuisivat jo suoraan ympäröivään ilman alaan ja sen bakteerikantaan ja mahdollisiin sienitauteihin. Yrittäisin saada myös siemenen mahdollisimman läheltä, toki aina se ei ole mahdollista, vaan on kylvettävä ne siemenet mitä saadaan. Astiataimia ostaessasi, on ko. taimi voitu kasvattaa vaikka Suomea etelämmässä. Silloin sen juuristo ei ole tottunut Suomen olosuhteisiin ja se lisää kasvin stressiä uudessa kasvupaikassa.

Mieti myös sitä, mitä satoa haluat kasvista saada. Osa kasveista tuottaa marjoja, luumarjoja, hedelmiä tai pähkinöitä. Osa toimii villiyrttinä tai yrttinä. Osasta saa palkoja. Osa tuottaa C- vitamiinipitoisia kerkkiä tai joidenkin nuoret lehdet toimivat salaatissa. Osa toimii symbioosissa sienien kanssa ja osa hyödyttää pieneliöstöä ja pölyttäjiä. Millaista satoa siis haluat?

Tässä vähän esimerkkilistausta satokasveista:

• Havut: Kuuset (kerkät ja neulaset, sienet), Katajat (marjat ja neulaset), Männyt ja sempramännyt (siemenet).
• Lehtipuut: Koivut (nuoret lehdet salaattiin, mahla ja symbioosisienenä mahdollisesti kanttarelli), pihlajat (marjat), lehmukset (nuoret lehdet salaatteihin).
• Pähkinät: Euroopanpähkinäpensas "ns. hasselpähkinä" (pähkinät+ lehtiä on käytetty kuumetta alentaviin rohtoihin), japaninjalopähkinä, amerikanjalopähkinä ja matsurianjalopähkinä. Jalopähkinät ovat kylmänarempia kasveja kuin euroopanpähkinäpensas, jota saattaa kasvaa etelä-Suomessa myös luonnonvaraisena lehtometsissä.
• Hedelmäpuut: omena ja päärynä.
• Luumarjat: Luumut, kriikunat, kirsikat ja vadelmat.
• Marjapensaat ja varvut.
• Satoa tuottavat koristepensaat kuten ruusut.
• Typensitojakasvit: tyrni (vaatii hede- ja emikasvit, kestää suolaa), leppä, ruohovartisista: herneet, pavut, apilat ja lupiini (jonka käyttöä pitää välttää).
• Köynnökset: Marjoja tuottavat köynnökset: kiinanlaikkuköynnös (minikiivi), palsamiköynnös, aitoviiniköynnös ja viiniköynnös. Ruohovartisista köynnöksistä vihreää massaa voi käyttää salaatteihin, kuten esim. köynnöspinaattoi ja herneen versot.
• Perennat, eli monivuotiset ruohovartiset kasvit: Monivuotiset yrtit kuten esim. rakuunat, meirami, mintut, sitruunamelissa, kirveli, lipstikka, ajuruohot, rosmariini (kylmänarka), salvia (kylmänarka) ja iisoppi. Puutarhaperennat: Malvat ja malvikit (maanpäälliset osat: lehdet salaatteihin ja kypsennettyinä, kukat ja raa´at siemenkodat), tarhaillakko (lehdet ja kukat salaatteihin), päivänliljat (kukat, lehdet ja juuret), kurjenpolvet (kukat, kuivatut versot ja juuret), ukonkello (raa´at siemenkodat, kukat ja lehdet), ruskolilja ja tiikerinlilja (kukat ja sipulit), rantakukka (nuoret versot sekä varren kuorittu ydin), sikuri (lehdet, kukat), suikeroalpi ja maahumala ((lehdet, kukat).
• Sipulikukat: Ruohosipuli ja karhunlaukka.
• "Villi"perennat: Mm. Vuohenputki (lehdet), maitohorsma (nuoret lehdet), nokkonen (nuoret lehdet), apilat (lehdet ja kukat), voikukka (lehdet ja kukat), poimulehti ja käenkaali/ ketunleipä.

Listauksesta puuttuu vielä paljon. Varsinkin sienien kanssa symbioosissa kasvavia lajeja.

Mihin metsäpuutarhan voin perustaa? 

Periaatteessa pienen mittakaavan metsäpuutarhan voi perustaa millaiseen pihaan tahansa, jossa on jonkinlainen istutusaluepaikka. Kuitenkin kaupunkialueilla, tällainen vapaasti kasvava metsäalue varsinkin esim. taloyhtiön pihassa aiheuttaa varmasti närää sen "sotkuisen eli luonnonvaraisen ulkonäön" vuoksi. Ja vähintäänkin sinne ulkoilutetaan kaikki ympäristön koirat, jolloin sato varmasti jää suurelta osin keräämättä. Ehkä siis tällaisissa tapauksissa alue kannattaa aidata ja jakaa tietoa esim. kylttien avulla, että on kyse satokasveista? Toisaalta, vaikka sato jäisikin keräämättä, hyödyttää tällainen alue lähiympäristön monimuotoisuutta laajasti. 

Perustamisen vaiheet:

• Selvitä taustatiedot: valo-olosuhteet, lämpöolosuhteet, maaperä ja sen happamuus ja veden liikkuminen. Voit myös selvittää alueen historiaa ja karttoja.
• Selvitä ja luetteloi olemassa oleva kasvillisuus ja mieti miten se vaikuttaa uuden alueen perustamiseen.
• selvitä mahdolliset kaavamääräykset ja noudata niitä.
• Paranna kasvuolosuhteita ja pienilmastoa kasveille sopiviksi. Mieti kalkin sietokyky ja mitä kasveja voit yhdistellä yhteen. Ohjaa hulevesiä alueelle, niin, että kastelutarve vähenee. Lannoita maaperää tarvittaessa, huom! typensitojakasvit eivät tarvitse lannoitusta kasvualustaansa ollenkaan.
• Istuta kasveja huomioiden niiden tuleva koko. Voit istuttaa kasvit jo eri suuruisina, niin varjon kasvit saavat yllään olevista latvuksista varjostusta ja kasvien menestyminen on parempaa.
• Huolehdi tuulensuojasta, kastelusta, varjostuksesta ja tarvittaessa talvisuojauksesta varsinkin taimien ollessa pieniä.

Metsäpuutarhan hoitotarve: 

Täysin hoitovapaata puutarhaa ei ole olemassakaan. Edes se kuuluisa asfalttipiha ei ole hoitovapaa. Koristepuutarhaan, jossa on keittiöpuutarha, hedelmäpuita ja pensaiden massaistutuksia, verrattuna tämä on kuitenkin helppohoitoisempi ja luontoa hyödyttävämpi kasvatustapa. Täälläkin puita ja pensaita joudutaan leikkaamaan, jotta puiden rakenne pysyy turvallisena sekä sato sopivalla korkeudella ja valo riittää myös alustakasveille. Mutta helppohoitoisuus tulee siitä, ettei maaperää tarvitse kitkeä niin paljon kuin muutoin. Siellä ei ole myöskään leikattavaa nurmikkoa. Työ siis vähenee.

Blogikirjoituksen lähteet: 

- Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, Into kustannus. Kirjoittanut: Joel Rosenberg.

- Pähkinämies- blogi.

- Omavaraista, luonnonantimet hyötykäyttöön kotona ja keittiössä, Kirjapaja. Kirjoittanut: Satu Hovi.

Bonsai.

Perjantai 19.1.2024 - Sirkku

Bonsai- filosofia ja taustatietoa bonsai- kasvatustavasta: 

Talviset sääolosuhteet ovat syynä siihen, ettei tämä blogikirjoitus tullut ajallaan, eli torstaina ulos. Etelä-Suomessa on pohjoisen Uudenmaan kohdalla satanut lunta kahden päivän aikana n. 25-30cm ja puutarhurin viimepäivät ovat menneet pihalla lumitöitä tehden. Koko tuon ajan on puhelin muistutellut pakettiautomaattiin tulleista kirjakaupan paketeista. Siellä odotti kaksi pakettia, toisessa oli Pähkinämies Joel Rosenbergiltä tulleet kirjat "Syötävä metsäpuutarha" ja "pähkinöitä omasta puutarhasta", ja toisessa oli Peter Chanin kirjat "Bonsai, the art of growing and keeping miniature trees" ja "The bonsai beginner´s bible". Mikäs siinä toisaalta oli lumitöitä tehdessä, kun tiesi, että palkinto odottaisi näiden kirjojen muodossa postissa.

Eilen selailimme perheen 10-vuotiaan kanssa bonsai-kirjat läpi ja pohdimme olisiko meistä bonsain kasvattajiksi. Silloin koronavuosina tuli laitettua havujen siemeniä purkkeihin kasvamaan, ja niistä osa on ollut vielä syksyllä hengissäkin. Kokeiltaisiinko näistä taimista bonsain kasvatusta? Siellä on siperianlehtikuusia 2kpl, 1 balsamipihta ja 1 mänty, onnistuisikohan bonsain kasvatus näistä? Taimet ovat nyt siis n. 3 vuotiaita, tyttärelläni olisi hyvinkin aikaa kasvattaa bonsaita kymmeniä vuosia, ehkä jopa 70-90- vuotta, jos innostusta ja terveyttä riittää? Minulla ei taida ihan niin paljon olla kasvatusvuosia jäljellä, joten kannattaa varmaan valita nopeammin kasvava laji tai jättää bonsai sitten perinnöksi?

Mitä tarkoitetaan Bonsailla? 

Bonsai on ennen kaikkea taidemuoto, jossa tärkeää on bonsaita katsovaan ihmiseen kohdistuva vaikutus. Puun täytyy ilmaista ympäristöönsä kauneutta ja majesteetillisuutta. Bonsailla tarkoitetaan puiden, pensaiden ja köynnösten, eli pääsääntöisesti puuvartisten kasvien kasvattamista pienoismaisemaksi ruukussa. Se on siis taiteellinen miniatyyripuu. Nimitys tulee Kiinan ja Japanin kielen sanoista bon- sai, jotka tarkoittavat ruukkupuuta, bonsai- kasvatustekniikka on alunperin lähtöisin Kiinasta. Bonsai on pohjimmiltaan taideteos, jonka ihminen on pitkän ajan saatossa ruukkuun luonut. Ruukkuistutuksessa tulee olla esteettiset elementit: sommittelu, tasapaino, perspektiivi, syvyys, tekstuuri ja väri.

Kiinassa bonsaista on kehittynyt oma muunnoksensa. Pen- jing kasvatus tähtää ruukkumaisemaan. Tämän Japanilainen vastine on sai-kei, eli tarjotinmaisema. Näissä maisemissa on tavoitteena luoda miniatyyrimaisemia kolmiulotteisessa ja perspektiivisessä muodossa. Kun eilen katselimme kirjojen kuvia lapseni kanssa, totesi 10 -vuotiaani, että tuon kuvan puun alimmassa oksassa pitäisi olla pienen pieni keinu, jossa keinuisi pieni nukke. Ehkä maiseman perspektiivi ja kolmiulotteisuus oli silloin onnistunut, jos istutusta katsovan lapsen mielestä puussa pitäisi olla lapsi keinumassa?

Bonsai- kasveja leikataan, taivutetaan metallilangan avulla ja hoidetaan kuten muutakin puutarhaa. Bonsain kasvatukseen liittyy mystiikkaa, mutta jos asiaa tutkii tarkemmin, on bonsain kasvatus samanlaista puutarhan hoitoa kuin kaikki muukin puutarhassa tehtävä työ. Ainoa ero on, että tämä tapahtuu ruukussa, jolloin kasvutilaa ei ole rajattomasti käytettävissä ja kasvin ympärille voidaan luoda pienoisnäkymä esim. kivien ja sammalten avulla. Yhdistelmällä jäljitellään ympäröivää luontoa. Bonsaissa tavoitteena tosiaan ovat hyvinvoivat miniatyyripuut, joiden tulee näyttää kauniilta. Kauneuteen päästään vain pitkäjänteisellä ja kärsivällisellä työllä.

Bonsaihin liittyvät uskomukset. 

Bonsaista liikkuu myös monenlaisia uskomuksia. Osa ihmisistä ei hyväksy kasvin Bonsai- kasvatustapaa, koska heidän mielestään tämä kasvin kääpiöiväksi kasvuksi suuntaava kasvatustapa on julma luontaisesti suureksi kasvavalle puulle. Heistä oksien ja juurien voimakasta karsimista pidetään julmana. Kuitenkin, mehän teemme samaa puutarhassa koko ajan. Tavallista omenapuutakin leikataan säännöllisesti, jotta se kestäisi sadon painon ja tuottaisi mahdollisimman paljon tervettä satoa. Hedelmäpuita on myös jalostettu suoraan pienempään suuntaan ja näiden hillittykasvuisten kasvien juuristot, ovat kokoluokaltaan niin pieniä, että ulkona kasvaessaan ne tarvitsevat tuennan koko kasvuajakseen. Teemme siis näitä samoja puutarhatöitä omassa puutarhassamme, miksi bonsaikasvatus olisi siis erityisen julmaa kasville? Juurien karsiminen stimuloi juuriston kehittymistä ja Suomessa me puutarhurit kutsummekin tätä työn osuutta juuriston typistykseksi. Bonsait ovat hyvin hoidettuna erittäin pitkäikäisiä kasveja, ja sen jo pitäisi kertoa kasvin hyvinvoinnista, hoitotavasta huolimatta.

Toinen paikkansa pitämätön uskomus on, että bonsai pitäisi kasvattaa itse siemenestä saakka. Tähän liittyy uskomus siemenen istuttamisesta greipin kuoreen. Juurien kasvettua kuoresta läpi, juuristoa aletaan leikkaamaan. Tämä on uskomusten mukaan pitänyt kasvin pienikokoisena. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan jos haluat kasvattaa kasvin siemenestä asti, käytä puhdasta kasvuturvetta ja puhtaita kylvöastioita. Voit myös alkaa hoitaa kaupasta ostettua kasvia Bonsai tekniikalla hyvällä omalla tunnolla.

Kuinka vanhaksi Bonsai puu voi elää? 

Vanhimmat Japanissa elävät Bonsait on arvioitu n. 500-700- vuoden ikäisiksi. Näiden puiden varmennettu historia voidaan todentaa vähintään 300 vuoden päähän. Kuinkahan vanhoja bonsaipuita löytyy yksityisten ihmisten kodeista muualta Aasiasta? Entä löytyykö Suomesta vanhoja Bonsaita?

Noin vähintään 200-vuotiaita, kauniita bonsaipuita, pidetään mittaamattoman arvokkaina elävinä antiikkiesineinä, eli mestariteoksina. Bonsai- mestariteos on dynaaminen ja aina kehittyvä, eikä se ole koskaan valmis. Sitä on pidettävä aina huippukunnossa, jos haluaa sen säilyttävän kauneutensa, maineensa ja arvonsa. Vastuu teoksen arvosta on siis jatkuva.

Bonsain kasvatuksesta olisi hyvä pitää kirjaa, johon kirjataan kaikki suuremmat toimenpiteet mitä kasville on tehty. Siellä lukisi lannoitukset, tuholaistorjunnat, juurien typistykset, kasvualustan vaihdot ja lisäykset, ruukun vaihdot, sekä oksien leikkaukset. Jonain päivänä puun hoitovastuu siirtyisi sitten suvussa eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Osaisikohan meidän kulttuurissa elävä nykyihminen arvostaa sitä, että on osa tällaista puun hoidon ja kasvatuksen sukupolvien ketjua?

Bonsai harrastuksena. 

Itämaisissa kulttuureissa Bonsai- kasvatusta on pidetty mieltä kehittävänä harrastuksena vuosisatojen, ehkä jopa tuhansien vuosien ajan. Länsimaihin tämä harrastus on kuitenkin tullut vasta muun aasialaisten harrastusten ja taiteiden mukana ja bonsai harrastus on vielä kovin nuorta vain 30-40- vuotta vanhaa. Yksi syy miksi länsimaalaiset ovat kiinnostuneet bonsai-harrastuksesta, on olla yhteydessä luontoon ja halu luoda kauniita asioita itse. Se kertoo myös ihmisen elämäntavasta, esteettisyyden tajusta ja asenteesta elämään ja luontoon. Bonsaikasvin kasvatus ja hoito on rentouttavaa ja meditatiivista, hyvin hoidettu kasvi puhdistaa myös sisäilman laatua ja tuo hoitajalleen iloa. Sitä voivat myös harrastaa kaikki sosiaalisesta lähtötilanteesta riippumatta.

Harrastuksen hinta vaihtelee. Voit ostaa edullisen, valmiin bonsaikasvin, joka on nuori ja hyvin vähän koulittu ja hoidettu, ja kasvattaa siitä itse mieleisesi. Myös itse siemenestä kasvatettu bonsai on edullinen, koska silloin teet koulimisen ja hoidon alusta lähtien itse. Työ on se joka maksaa ja nostaa harrastuksen hintaa. On olemassa myös valmiita, kallimpia bonsai kasveja. Näiden hinta muodostuu koulinta ja hoitovuosista ja kasvien kauneudesta. Suomesta valmiin bonsai- vuorimännyn hinta liikkuu tällä hetkellä n. 500€- 2500€:n ilman rahtia ja ruukkua + kasvualustaa. Japanissa laadukkaita bonsai-kasveja pidetään keräilykohteena ja niiden ostajia keräilyharrastajina.

Kauniin bonsain ominaisuudet ja tuntomerkit: 

• Bonsait voivat olla yksi- tai monirunkoisia, tai ne voivat olla monipuuistutuksia. On ehdottoman pystysuoraa kasvutapaa, kasveja kasvatettuna S-muotoiseen pystysuoraan tyyliin tai ajopuurunkoiseen, kuorimaiseen vaakasuoraan tyyliin. On haalistuneita vuoristopuita ja luutakasvatustyyliä. Kasvatustyyleistä voit valita yhteensä 21 erilaisesta tyylistä, kannattaa siis hieman perehtyä millaisen bonsain haluaa, ennen kuin valitsee sen oikean.
• Bonsaita voi kasvattaa niin sisällä kuin ulkona, kunhan se kasvatetaan ruukussa. Suomessa kylmänarkaa kasvia voidaan kasvattaa monisuotisena bonsaina, jos se talvetetaan sisällä.
• Voit valita bonsaikasviksi periaatteessa minkä tahansa monivuotisen puuvartisen kasvin. Yleisin bonsai on varmasti havupuu bonsai, mutta bonsai voi olla myös leveälehtinen lehtipuu tai pensas, ulkona kasvatettava kukkiva puu tai pensas tai  sisällä kasvatettava trooppinen tai substrooppinen puu tai pensas.
• Bonsailla on oltava vaikuttava ja persoonallinen runko. Rungon ei tarvitse olla paksu, mutta sen tulee olla houkutteleva katsoa.
• Rungon tulee nousta ruukusta hitaasti mutkitellen ja latvuksen tulee olla alhaalta leveä ja ylöspäin kapeneva.
• Oksien tulisi jakautua tasaisesti rungon ympärille, oksahaaroja tulisi olla enemmän kasvin takaosassa kuin edessä, jotta runko pääsee hyvin näkyviin. Tämä antaa katsojalle myös kuvan syvyydestä ja perspektiivistä.
• Oksat kapenevat aina puun latvaan saakka ja kasvin muodon tulee olla kartiomainen.
• Sekä rungon kuoren/ kaarnan että lehtien värillä on väliä, sen tulisi olla mielenkiintoinen ja houkuttaa katsomaan. Havupuiden runkoon iän myötä tuleva kilpikaarna on myös suotavaa. Lehdissä ei saa näkyä voimakkaan auringonvalon tekemiä polttovaurioita tai epätasaisesta kastelusta johtuvia lehtien kärkien kellastumisia.
• Puu on istutettava juuri oikeaan paikkaan ruukussa ja ruukun tulee olla sopusoinnussa kasvin ja sen kasvuympäristön kanssa.

Suomessa yleisimmät bonsai- kasvit: 

• Pinus mugo `mops´ ´Mughus´ vuorimänty.
• Pinus sumila pensassempra.
• Pinus sylvestris metsämänty.
• Juniperus communis kotikataja.
• Juniperus squamata himalajankataja/ sinikataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus sabina rohtokataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus x pfitzeriana tarhakataja (menestymisvyöhykkeet!).
• Juniperus chinensis kiinankataja (menestymisvyöhykkeet!).
• juniperus horizontalis laakakataja.
• Taxus cuspidata, x media ja baccata- japaninmarjakuusi, kartiomarjakuusi ja euroopanmarjakuusi (myrkyllisiä).
• Thuja- tuijat.
• Picea- kuuset, paljon eri lajikkeita.
• Abies- pihdat
• Larix- lehtikuuset.

Lehtipuut:

• Acer- vaahterat. (Japaninvaahtera talvetettava sisällä).
• Aesculus hippocastanum balkaninhevoskastanja.
• Alnus- lepät.
• Betula- koivut.
• Fraxinus excelsior lehtosaarni, fraxinus pennsylvanica punasaarni.
• Juglans- jalopähkinät ja euroopanpähkinäpensas.
• Malus- omenapuut, etenkin koriste-, purppura- ja paratiisiomenapuut punaisella kukinnalla.
• Populus- poppelit ja haapa (lyhytikäisiä).
• Prunus- tuomet, kirsikat ja luumut.
• Quercus- tammet.
• Salix- pajut (lyhytikäisiä suurin osa).
• Sorbus- pihlajat (lyhytikäisiä).
• Tilia- lehmukset.
• Ulmus- jalavat.
• Citrus- hedelmäpuut kuten appelsiini, sitruuna yms. (vähintään talvetettava sisällä).

Pensaat:

• Kaikki kukkivat, ulkona kasvatettavat lehtipensaat: kuten angervot, hanhikit, ruusut, syreenit, hortensiat, jasmikkeet, kuusamat, japaninruusukvitteni, onnenpensaat, sorvarinpensas yms.
• Kameliat, jasmiinit yms kukkivat pensaat jotka talvetetaan sisällä.
• Lehtipensaat: kanukat, tuhkapensaat, pajut, hopeapensas, vuohenkuusamat, hernepensaat, orapihlajat, heisiangervot, puksus (menestymisvyöhyke!), marjapensaat yms.
• Alppiruusut ja atsaleat.

Köynnökset ja varvut:

• Villiviinit, köynnöshortensia, visteria/sinisade (talvetettava tai kasvatettava sisällä), köynnöskuusamat, kärhöt yms.
• Puolukka, mustikka, kanerva yms.

Meillä kesäkukkana myytävät:

• mm. Pelargoniat ja verenpisarat (vaativat talvetuksen).

Puutarhurin joulukuu

Perjantai 15.12.2023 - Sirkku

Puutarhurin joulukuu. 

Tällä viikolla tein tämän kasvukauden viimeiset ulkotyökeikat. Aiemminkin olen pohtinut sitä kuinka vihertyökausi tuntuu jatkuvan nykyään syksyisin kovin pitkään, verrattuna siihen mitä se oli kun tällä alalla työt aloitin 15 vuotta sitten. Puutarhurin taloustilanteen kannalta on toki mukavaa, kun ulkotöitä riittää pitkälle syksyyn ja alkutalveen. Maan yleinen taloustilanne vaikuttaa niin suoraan tuohon talvella tehtävien pihasuunnittelutilausten määriin. Kun ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, uudet hankinnat pistetään jäihin, ja se on ihan ymmärrettävää. 

Tähän joulukuun alkuun olen tehnyt ne muutamat havuaitojen leikkaukset, joita olin  luvannut tänä vuonna tehdä. Luottokoneeni, ja ehdottomasti minun lempparityövälineeni aitojen leikkauksessa on Husqvarnan 325HE4. Se on pitkävartinen ja pitkälaippainen pensasleikkuri, jonka terän leikkuukulmaa saa säädettyä ja johon olen teettänyt valjaat. Kone on äänekäs (2T) ja ammattikoneeksi se alkaa olla jo melko vanha. Sillä on omat oikkunsa ja hyvät ja huonot päivänsä, mutta sillä työskentely on ergonomisesti parempaa kuin tavallisella pensasleikkurilla työskentely. Kun siitä aika jättää, on minunkin syytä siirtyä kombi-akkukoneisiin, mutta vielä en ole halunnut konetta vaihtaa. Kieltämättä, en ihan lokakuussa olisi uskonut tekeväni aitojen leikkauksia liki 15 asteen pakkasessa ja lähes puoleen sääreen ulottuvassa lumihangessa, joulukuun alkupäivinä. Kovassa pakkasessa sitä oppii nopeasti hyvät kikat siihen, miten saa leikkurit kuljetettua kohteeseen, niin etteivät terät ehdi jäätyä toisiinsa kiinni. Yhden unohduksen jälkeen muistaa myös kuivata terät käytön jälkeen ja putsata ne öljyllä, samalla kun vie leikkurin yöksi lämpimään varastoon, etteivät terät jäädy. Pois vietävä oksajäte, varsinkin tuijista lähtevä, painaa myös yllättävän paljon. Sitä lumihangesta haravoidessa tulee varastoineeksi suursäkkiin puolet oksasilppua ja puolet pakkaslunta. Lumi tarttuu hyvin kätevästi tuollaisen tuijan oksistoon kiinni. Onneksi tässä oli koko vihertyökausi kuntopohjana, muuten olisi saattanut jäädä suursäkit nostamatta auton kyytiin, useamman suursäkin tyhjennykseen oli kyllä pakko pyytää apua. 

Nyt kun ulkotyökausi on pääpiirteissään talvitauolla, puutarhuri siirtää ajatukset jo tulevaan kesään. Talvella tehdään niiden pihojen pihasuunnitelmat, jotka tulevat alkukesänä rakennettavaksi. Joskus, kun kausi on ollut kiireinen, on ammattilaisenkin vaikea kääntää ajatuksiaan tulevaan kesään, ja miettiä sitä, mitä kaikkea tuolla lumen alla on. Onneksi nykyään on niin helppoa ottaa kuvia ja videoita pihoista, joissa käy ennen lumen tuloa. Se helpottaa yksityiskohtien muistamista ja auttaa pohtimaan muutoksia realistisemmassa ympäristössä kuin tietokoneen näytöllä. Omille asiakkailleni, ovat he sitten pihasuunnitteluasiakkaita tai esim. henkilöitä, jotka tulevat kysymään messuilla vinkkejä pihan kunnostukseen, annankin monesti neuvoksi, että kuvatkaa pihaa paljon ja eri kulmista. Se auttaa pohtimaan esim. kasvivalikoimaa, tai istutusten ja toimintojen järkeviä paikkoja pihalla.

Kuitenkin, toisinaan ammattilainenkin saattaa olla pihasuunnitelman kanssa vähän jumissa. Jumi voi näkyä siinä, ettei kasvien nimet (varsinkaan ne latinankieliset) tahdo muistua millään mieleen kasvien lajikkeita valitessa. Istutusalueesta ei tule mieleisen mallista, vaikka kuinka yrittäisit sitä muokata ja suunnitelmassa toimintojen paikat eivät vain tahdo osua kohdilleen loogisesti pihan kiinteisiin rakenteisiin nähden. Jumi voi johtua monesta eri syystä. Omalla kohdallani voisin sanoa, että yleisimmin se johtuu vain alla olleesta kiireisestä kasvukaudesta. Aivot ja keho toisinaan vaan tarvitsevat lepoa. Jokainen on varmasti kokenut omassa työssään tällaisen jumin? Mikä on sinun selviytymiskeinosi jumista yli pääsemiseksi? Minulla yleensä jumit kestävät vain noin päivän. Minun keinojani jumin selättämiseksi ovat tauko, jolloin lähden tietokoneen ääreltä pois, vaikka metsään kävelemään. Tauon jälkeen otetaan ruokaa ja sitten keskitytään hetkeksi keräämään ideoita ja vinkkejä kollegoilta. Olen huomannut, että minulle jumitustilanteeseen auttaa parhaiten se, että luen perinteisiä puutarhakirjoja ja lehtiä. Tuossa tilanteessa minä tarvitsen nimen omaan sen fyysisen kirjan tai lehden, sivujen selailu rauhoittaa ja se, ettei tarvitse katsoa näyttöä, nopeuttaa jumin ohi menemistä.

Olen vuosien mittaan ihaillut sitä miten valtavan ammattitaitoista väkeä meillä täällä  Suomessa vihermedia-alalla onkaan työssä, ja kuinka hienoja puutarhakirjoja meillä julkaistaan. Minulta löytyy kirjahyllystä likemmäs 40 puutarhakirjaa aina Weiling Göösin neliosaisesta puutarhakirjasarjasta ammattikirjallisuuteen. On kuitenkin ne muutamat kirjat joihin aina palaan yhä uudestaan. Vuosien varrella, kasvien latinankieliset nimet ovat saattaneet muuttua, mutta muuten kasviyhdistelmät yleensä toimivat. Sen verran kuitenkin suosittelen, että jos lukemasi kirja on todella vanha, muista tarkastaa ettei kasvi ole joutunut kiellettyjen kasvien luetteloon. Esim. kurtturuusu löytyy melko monesta vanhemmasta kirjasta. Haluaisin tulevaisuudessa löytää hyviä kirjoja itämaisen puutarhasuunnittelun alalta. Jos tiedät siis hyviä Englannin tai Suomen kielisiä kirjoja, minulle saa niistä vinkata!

Tässä muutamia puutarhakirjoja joista itse pidän:

• Weilin Göös Puutarha ja piha kirjasarja 4 osaa. Useita eri kirjoittajia.
• Perennat, Pentti Alanko kirjoittajana, Tammen kustantama.
• Suomalainen ruusukirja, Pentti Alanko, Peter Joy, Pirkko Kahila, Satu Tegel, Tammen kustantama.
• Viheralueiden puut ja pensaat, Ella Räty, Taimistoviljelijät ry.
• Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen- Närhi, Otava.
• Suomalainen metsäpuutarha, Ella Räty ja Hanna Marttinen. WSOY.
• Pienessä puutarhassa, Eija Klaucke, Tammi.
• Fengshui puutarhassa, Gill Hale. Puutarhakustannus.
• How to make a Japanese garden, Anness Publishing.

Varmasti monesta joululahjasta saattaa tänäkin vuonna löytyä puutarhalehden vuosikerta tai puutarhakirja. Muistattehan, että näiden lisäksi myös puutarhapalveluita voi ostaa lahjaksi? Meiltäkin voit tilata lahjaksi esim. pihakonsultoinnin, omenapuun leikkauksen tai vaikkapa 4h rikkaruohojen kitkentää. Lahjakortti on voimassa 6kk, joten lahjan saaja ehtii sen varmasti käyttämään. Lahjakortti toimitetaan sähköisesti tai Pornaisten lähialueella voimme toimittaa lahjakortin suoraan tilaajalle. Muistathan lahjaa tilatessasi, että työskentelemme Uudenmaan alueella?

Muotopuutarha

Torstai 23.11.2023 - Sirkku

Muotopuutarha Englantilaisen puutarhasuuntauksen osana. 

Ajattelin tänään jatkaa pihasuunnittelun blogikirjoitussarjaa. Ikävä kyllä tämän blogikirjoituksen kuvia olen jo aiemminkin tainnut edellisissä kirjoituksissa käyttää. Mikä ihme siinä on, ettei töissä tai puutarhoissa ollessaan koskaan muista kuvata muita kuin yksittäisiä kasveja? Halusin keskittyä vielä hetkeksi  yhteen Englantilaisen pihasuunnittelun peruskiviin, eli muotopuutarhaan, jota voit nähdä varsinkin vanhoissa kartanopihoissa koko Britannian alueella. Kuten jo Englantilaisen puutarhasuunnittelun historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa mainitsin, näkyy Englantilaisessa puutarhassa siirtomaissa vierailut ja siirtomaiden kulttuuri. Siellä on otettu myös paljon vaikutteita Eurooppalaisesta puutarhakulttuurista ja muodista. Varsinkin Ranska on ollut suuressa osassa Englantilaisten kartanopuutarhojen suunnittelussa ja rakentamisessa, ja sieltä on tullut Englantilaisen puutarhan osaksi myös muotopuutarhat. Kuvassa näet Englantilaista muotopuutarhaa Suomesta Kaisanniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu. 

Muotopuutarhan historiaa: 

Kun tutkailee erilaisia kirjoja ja puutarhasuunnittelun julkaisuja, muotopuutarhaa pidetään ns. Ranskalaisena puutarhana. Tämä johtunee siitä, että siellä on monia hyvin kuuluisia puutarhoja. Ranskalainen muotopuutarha kuitenkin perustuu Italialaiseen puutarhaan, ja ranskassa muotopuutarhoja alettiin rakentaa vasta 1500- luvulla ja ne vakiintuivat ns. Ranskalaiseksi muotopuutarhaksi vasta 1600- luvulla. Ranskassa muotopuutarhasta saatetaan käyttää nimeä klassinen puutarha, muualla Euroopassa muotopuutarhaa voidaan nimittää barokkipuutarhaksi tai Ranskalaiseksi puutarhaksi (engl. formal garden, French garden).

Varmasti kuuluisin Ranskalainen muotopuutarha on 1600- luvulla Ludvig XIV Versaillesiin rakennuttama "jardin à la française", jonka geometristä muotokieltä alettiin kopioimaan laajalti muualla Euroopassa, myös Englannissa.

Muita kuuluisia puutarhoja:

• Château de Villandryn puutarha Loire-joen laaksossa.
• Chantillyn linnan puisto.
• Luxenbourgin puisto Pariisissa, jossa myös Ranskan senaatti kokoontuu.
• Saint Cloud´n palatsin puisto Seine- joen rannalla. Tämä keisarillinen palatsi tuhoutui 1870- luvulla, mutta itse puisto säilyi.
• Vaux- Le - Vicomten linnan puisto, jonka rakennutti Ludvig XIV finanssiministeri Nicolas Fouquet. Muotopuutarhan suunnitteli maisema-arkkitehti Le Notre, joka suunnitteli myös Versaillesin muotopuutarhan.
• Castresin piispanistuimen puisto.
• El Escorialin puutarha Espanjassa. 

Muotopuutarhan suunnittelun periaatteita:

• Muotopuutarha on ollut alunperin kokonainen puutarha, jossa geometrisillä muodoilla  ja tiukalla järjestyksellä on haluttu hallita ympäröivän luonnon kaaosmaista vapaata kasvua. Puutarhat on siis rakennettu maalaismaiseen ympäristöön, jossa ympärillä on voinut olla vanhoja metsiä, niittyjä ja peltoja.
• Mitä kauemmas tullaan puutarhan keskipisteestä, sitä luonnonmukaisemmaksi tyyli muuttuu, sulautuen lopulta luonnon kaaokseen.
• Nykyään muotopuutarha voi olla kuitenkin vain osa laajemmasta puutarhakokonaisuudesta ja tähän ajatteluun perinteinen Englantilainen puutarhasuunnittelu nojaa vahvasti. Siellä on puutarhassa erilaiset osiot ja monesti muotopuutarha nähdään tilan sisääntulossa yhtenä puutarhan osana.
• Yleissuunnitelma puutarhassa on geometrinen ja siinä hyödynnetään perspektiivioppia, sekä sitä miten ihminen näkee ja hahmottaa puutarhan tilan.
• Yleensä muotopuutarhassa on näkyvällä paikalla korotettu terassi tai tasanne, mistä myös puutarhassa vain vieraileva kävijä voi helposti hahmottaa puutarhan koon ja geometriset muodot. Näköalapaikalta näkee siis puutarhan koko komeudessaan ja puistossa liikkuen voi silloin keskittyä puutarhan yksityiskohtiin.
• Puutarhaan tehdään keskiakseli, joka yleisimmin kulkee päärakennuksen tai muun suuren kiinteän rakenteen kautta. Keskiakseliin sijoitetaan symmetrisesti käytävät, puurivit, geometriset istutusalueet, vesiaiheet ja patsaat.
• Vapaaksi jääneet alueet täyttyvät broderieistä, eli geometrisistä istutusalueista, joissa on matalaksi leikattuja puksipuuaitoja, kesäkukka- ja perenna istutusalueista (parterre) tai pensasistutusalueista (bosquet).
• Käytäviä reunustavat ja rytmittävät pylväät tai pylväsmalliset puut, sekä patsaat.
• Vaikka Ranskalaiseen muotopuutarhaan kuului geometrisuus ja perspektiivin lakien noudattaminen, suorien viivojen ja avoimien näkymien avulla, kuitenkin jo 1600- luvulla tehtiin perspektiivin muuntelua, joiden avulla saatiin tiivistettyä näkymiä optisilla harhoilla. Perspektiivien muuntelua tehtiin, koska palatsien ja linnojen puutarhat olivat pitkiä ja leveitä. Puutarhassa kulkijan mielenkiinto puutarhan näkymiin saatiin pidettyä yllä paremmin, kun puutarha loi optisen harhan tilan käsityksestä. Tätä voitiin tehdä esim. leventämällä käytäviä pikkuhiljaa ja loitontamalla puurivien istutuksia. Kun perspektiivi ei ollut enää niin tiukan geometrinen, ei puutarhasta tullut niin jäykkä.
• Vanhemmissa Ranskalaisissa muotopuutarhoissa linna tai palatsi on ollut puutarhan keskipiste ja puutarha on ollut linnan jatketta. Kun perspektiivin muuntelua alettiin tekemään, puutarhat muuntuivat niin, että linnat tai palatsit ennemminkin sulautuivat puutarhan osaksi, ja rakenteiden ja puutarhan välille tuli enemmän tasapainoa ja pehmeyttä.

Miten muotopuutarha näkyy nykyisessä Englantilaisessa puutarhasuunnittelussa? 

Vanhoissa suurissa puutarhoissa oli selkeät osiot esim. tilojen sisääntulojen yhteydessä, jotka oli rakennettu perinteisen barokkimaisesti. Mutta miten muotopuutarha näkyy nykyään?

Toki edelleen rakennetaan puutarhan osioita missä on leikattuja aitoja, jotka pidetään matalana, ja jotka on istutettu geometrisiin muotoihin. Ehkä nämä keskittyvät kuitenkin lähinnä kaupunkien, instituutioiden ja yritysten viheralueille ja harvemmin enää nykyään yksityisiin puutarhoihin? Syynä siihen on pienentyneet piha-alueet ja puutarhan hoitoon käytettävän ajan vähyys. Toki myös on muistettava, että tarkasti järjestyksessä oleva puutarha vaatii paljon puutarhan hoitotaitoa, käytettävän ajan ja oikeiden välineiden lisäksi.

Oma kokemukseni on, että jollain tavalla tuntuu kuin muotopuutarhaa ja cottage gardenin rehevää ja rönsyilevää kasvutapaa, sulautettaisiin nykyään julkisissa istutuksissa yhteen. Käytävät, kiinteät rakenteet, puutarhan lepopaikat, patsaat ja vesiaiheet ovat puutarhassa tai puistossa hyvinkin muotopuutarhan mukaan tehtynä. Istutusaltaat voivat olla myös geometrisia malleiltaan ja polkuja rajaavat pylväät (valaisimet ja pylväsmalliset puut, jos ei nyt muita pylväitä olekaan) rytmittävät käytäviä. Itse istutukset taas... niissä käytetään paljon vapaasti kasvavia kasveja, jotka saavat heilua tuulessa. Käytetään paljon heiniä, jotka on kyllä saatettu istuttaa geometrisen muodon istutusalueeseen, ja vapaasti kasvavia pensasaidanteita. Malliin leikattuja aitoja näkee uusissa puutarhoissa lähinnä vain silloin kun vapaasti kasvava aita loisi ympäristöön näkymäesteen ja mahdollisen vaaran paikan. Kyllä sielläkin taitaa näkyä hoitoon käytettävän rahan vähyys. Tosiasia kuitenkin on, että kasvin kasvaessa vapaasti, sitä hoidetaan vuosittain paljon vähemmän aikaa kuin malliin leikattua.

Kuva: geometrisia istutuksia yhdistettynä cottage gardeniin. Kuva: Viherpalvelu Maununkarhu.

Kiinalainen puutarha

Perjantai 10.3.2023 - Sirkku

Itämaisen puutarhan mystiikkaa, Kiinalainen puutarha.

On hetkiä, jolloin harmittaa, kun en ole päässyt matkailemaan niin paljon kuin haluaisin. Minun matkatoiveeni osuvat perheen kannalta aina vähän tylsiin kohteisiin, minä siis olen niitä, jotka haluavat museoiden ja teatterien sijasta koluta läpi puutarhoja. Tylsistyn rannalla ja kauppakeskuksissa, ja voisin käyttää runsaasti aikaa puistoja ja metsiä ristiin rastiin vaeltamalla. Kaukomaille en ole kuitenkaan ehtinyt tai päässyt, ja juuri nyt, Kiinalaisia puutarhoja netistä selatessani, se harmittaa vietävästi. Minäkin haluan tuonne, kuvaamaan itse noita upeita puutarhoja! Omia kuvia Kiinalaisista puutarhoista ei nyt kuitenkaan löydy, joten joudun kuvailemaan puutarhaa sanallisesti. Ehkä sitten jonain päivänä voin päivittää uuden blogikirjoituksen, jossa olen päässyt ihan paikan päälle näitä puutarhoja kuvaamaan.

Kiinalaisen puutarhan historia.

Kiinalainen puutarhasuuntaus on varmasti yksi maailman vanhimmista puutarhasuunnittelutyyleistä. Sen perustukset luotiin jo ainakin 3000 vuotta sitten, ja jo silkkitien aikaan Kiinasta on tuotu silkin lisäksi myös puutarhatuotteita Eurooppaan kauppatavarana. Mm. ruusukasvit ja ruususta tehdyt eteeriset öljyt on tuotu silkkitiellä Eurooppalaisten ylimysten luksuskasveiksi. Ruusun alkuperä viittaa kuitenkin ennemminkin Persiaan kuin Kiinaan, mutta tarkkaa tietoa kasvin alkuperästä ei ole. Se tiedetään, että silkkitien kautta ruusu Eurooppaan tuotiin.

Perinteinen Kiinalainen puutarha nojaa vahvasti ajatukseen, jossa ihminen ja luonto ovat ja elävät harmoniassa toisiinsa nähden. Tasapainoa haetaan, eikä kumpikaan saisi olla määräävässä tai alisteisessa asemassa toiseen nähden.

Perinteissä, Kiinalaisella puutarhalla on mystinen alkuperä. Uskomus oli, että ensimmäinen Kiinalainen puutarha oli sijainnut keskellä merta sijaitsevalla saarella. Saarella oli ollut suuri vuori, jonka päällä oli puutarha, joka oli pitänyt sisällään kuolemattomuuden salaisuuden. Nämä kolme elementtiä ovat tärkeät myös kaikille Kiinalaisen puutarhan suunnittelijoille. Puutarhasta tulee löytyä meri, vuoret ja saaret.

Han- dynastian aikakaudella, v 206 ekr- 220 jkr, alkoi ensimmäinen dokumentoitu Kiinalainen puutarhanhoito. Silloin puutarhan ulkonäöllä ei niinkään ollut väliä, vaan puutarhanhoito perustui ajatukseen paikasta, jossa voi meditoida, levätä ja metsästää. Puutarhan oli siis tuotettava ruokaa ja rohdoskasveja, sekä tarjottava puutarhassa olijalle rauhaa. Tuolloin puutarhanhoito on ollut ensisijaisesti keisarin, porvareiden ja uskonnon harjoittajien ajanviettoa, köyhällä ei siihen ollut mahdollisuutta. Tämän ajan puutarhat eivät ole oikeastaan säilyneet muualla kuin maalauksissa, ja niitä ei päästä sen vuoksi nykyään tarkemmin tutkimaan.

Puutarhan kauneus ja esteettiset elementit tulivat vasta paljon myöhemmin. Vasta Ming- dynastian aikaan 1368- 1644 alettiin kiinnittämään huomiota siihen, että puutarhoilla voidaan kuvata pienoismaisemia ja yksittäinen puutarha voidaan rakentaa maalauksen tavoin. Tästä sai alkunsa Kiinalaisen puutarhan perusajatus miniatyyrimaisemien rakentamisesta ja kuvauksesta. Maisemien, josta löytyy niin meri, vuoret kuin saaretkin.

Kiinalaisen puutarhan suunnittelu: 

• Kiinalaisen ajattelumallin mukaan, ihminen ei saisi hallita luontoa. Tämä tarkoittaa puutarharakentamisessa montaa asiaa. Mikäli piha-alueella on puustoa, niitä ei saisi voimakkaasti karsia. Puuston karsiminen tarkoittaa luonnon hallitsemista ja sitä pidetään paheksuttavana.
• Kiinalaisessa puutarhassa mietitään kasvien eri olomuotoja vuodenaikojen muuttuessa. Suunnittelijan on tiedettävä miten paikallisilmasto vaikuttaa puutarhan maastoon ja kasveihin. Sitä miten vuodenajat vaikuttavat ympäröivään mikroilmastoon ja ympäröivään elävään luontoon. esim. puista tippuvat lehdet hyödyttävät hajottajaeliöitä kuten lieroja, sieniä ja bakteereita, jotka taasen vaikuttavat ihmisten ja eläinten hyvinvointiin ja ravintoon laajasti. Luonnon on siis voitava hyvin, jotta koko ravintoketju voi hyvin. Mikäli luonnon monimuotoisuutta halutaan tukea, Kiinalainen puutarha voi olla juuri se oikea puutarhasuuntaustyyli? Harmonia ihmisen ja luonnon välille niin, ettei kumpikaan hallitse tai alistu toiseen nähden.
• Em. kohdasta johtuen Kiinalaisen puutarhan suunnittelijat noudattavat Feng Shuin käytäntöjä puutarhan perustamisessa, eli tutkimalla kaikkia sen puutarha-alan elementtejä, johon haluat rakentaa, hyödyntämällä sen energiavirrat ja ylläpitämällä sen harmoniaa. Vaikka rakentaisit modernimman Kiinalaisen puutarhan, muistathan kuitenkin, että Kiinalaisessa kulttuurissa ja sen puutarhoissa on mystiikkaa ja kulttuurissa uskotaan taruihin ja henkien ja energian liikkeeseen.

Kiinalaiseen puutarhaan kuuluu: 

• Vesi, joka on yksi puutarhan pääelementeistä ja Kiinalaisissa puutarhoissa vettä voi olla useammassakin eri rakenteessa nähtävillä. Se voi olla puutarhassa eri rakennemuodoissa, riippuen puutarhan koosta. Puutarhasta voi löytyä lampi- tai lampia, vesiputouksia, suihkulähteitä tai altaita, jossa vesi seisoo lähes paikallaan. Vesi voi myös hiljakseen valua kiven pintaa pitkin esim. piilotetun pumpun avulla. Solisevan veden ääni auttaa puutarhassa liikkujaa rentoutumaan, se auttaa myös niin ihmistä, eläintä kuin kasviakin sammuttamaan janonsa ja kuvastaa maapallon jatkuvaa, kuolematonta elämää.
• Kivet kuvastavat vuoria. Vuoria tuodaan meren eli veden keskelle pinoamalla kiviä kasoiksi tai tekemällä niistä pylväitä.
• Saaret, joita vesi ympäröi. Nämä voidaan tehdä myös kivien avulla ja niille kulku voidaan tehdä silloilla tai astinkivillä.
• Arkkitehtuuriset elementit, kuten sillat, paviljongit, kaaret, galleriat tai pagodit ( buddhalaisen temppelin tornimainen erillisrakennus, joka on yleensä monikerroksinen, ja jossa jokaisella kerroksella on yleensä oma kattonsa, ja jonka räystäät yleensä kaartuvat ylöspäin). Monet rakennelmat rakennetaan puusta, kivestä ja tiilistä ja esim. pagodin pohja ja kerrokset ovat joko ympyrän, nelikulmion tai monikulmion muotoisia.
• Kiinassa puutarha on osa kotia ja siksi puutarha sisältää myös kodin. Puutarhasta siis myös huolehditaan kuten kodistakin huolehditaan. Talossa olisi suotavaa olla suuret ikkunat, joka tuo puutarhan ja luonnon osaksi kotia, ja tuo näin ollen harmoniaa ihmisen ja luonnon välille.

Kuuluisia Kiinalaisia puutarhoja: 

• Chendge mountain residence, keisarin palatsit ja sen puutarhat Hebein maakunnassa, jossa puutarha sulautuu luonnollisesti osaksi luontoa laajoine kasvivalikoimineen, vuorineen ja järvineen, jotka tekevät siitä klassisen Kiinalaisen puutarhan.
• Lootuslampi Hebein maakunnassa. Täällä rakenteet ja puutarha on rakennettu veden päälle ja sen ympäröimäksi.  Shuidong Tower, Guanlan Pavilion ja Hall of Longevity, ovat täällä veden ympäröiminä.

Fengshui- filosofia. 

• Fengshui- puutarhatyyli pohjaa ikivanhaan Kiinalaiseen tulkintaan luonnonmaailmasta, sekä taivaankappaleiden liikkeiden tarkkailusta (joka kehitettiin ajan määrittämistä varten).
• Fengshui puutarha voi olla kooltaan miniatyyripuutarha, vaikkapa parvekkeella tai katolla, tai se voi olla suurimmillaan hehtaarien kokoinen puutarha maaseudulla.
• Puutarha ja sen hoitaja on erityisessä asemassa ollessaan kosketuksissa luonnon ja maailmankaikkeuden eri rytmien kanssa. Puutarhuri siis kanavoi energioiden liikettä puutarhassaan niin, että luomme ympäristöjä, joissa tunnemme olomme mahdollisimman mukavaksi ja olemme luonnon kanssa harmoniassa.
• Fengshuin mukaan suunniteltu puutarha sallii kulttuuriset erot esim. kasvi- tai rakennevalinnoissa ja suunnittelija voikin tuoda siihen omaa perinnettään näkyviin.
• Fengshui puutarhan tavoite on rakentaa puutarha, joka on tasapainoinen ja sisältää sopusointuisia valintoja. Se antaa tilaa yksilöllisyydelle, eikä sulje suunnitelmista tai istutuksista pois hyväksyttyjen normien ulkopuolella olevia näkemyksiä. Ristiriidassa olevat värit tai rakenteet, voivat jopa luoda värähtelevää ja kiehtovaa energiaa, joka auttaa puutarhassa olijaa kehittymään ihmisenä.
• Fengshui puutarhassa vuodenajat saavat näkyä ja kasvien näyttävyys pääsee esiin ympäri vuoden. Kauneusarvoja voivat olla kukinta, lehdistö, paljas oksisto taivasta tai lunta vasten, tai maahan tippuvat siemenkodat tai kävyt.
• Kasvattamamme kasvit ruokkivat kaikkia aistejamme väreillään, muodoillaan, rakenteillaan, tuoksuillaan ja äänillään. Tämä kaikki kuuluu Kiinalaiseen ja fengshui- puutarhaan.
• Kasvit istutetaan hyväkuntoiseen ja terveeseen maaperään, jossa kasvuolosuhteet ovat kasvin kannalta oikeat, koska fengshuissa halutaan kasvin löytävän oikean paikkansa puutarhan ekosysteemissä. Hyväkuntoinen maaperä tuottaa terveitä kasveja ja elättää miljoonia mikro-organismeja, joilla kaikilla on oma tehtävänsä. Hyvinvoiva puutarha ylläpitää eliöstöä ja tarjoaa ruokaa (myös ne rikkaruohot) koko ekosysteemille.
• Fengshuin mukaan, jos yritämme taistella puutarhan luonnollisia voimia vastaan tai hallita liikaa, luomme epäterveen energian ja tilan, jossa stressaantuu ja voi huonosti. Siksi kasvien luontainen tasapaino ja niiden kasvutottumusten tukeminen on tärkeää.
• Fengshuipuutarhaa hoidetaan luonnonmukaisin keinoin. Moderni teknologia ei ole fengshuita sen perinteisimmässä muodossa, mutta myös fengshuin on kehityttävä, jolloin teknologian on kuitenkin oltava osa nykyaikaista fengshuipuutarhaa.
• Fengshui puutarha suo ihmiselle lepopaikan, jossa arjen kiireet voi jättää puutarhan ulkopuolelle.

Lähestymistapoja fengshuihin:

• Ympäristö- lähestymistapa: Havainnoimalla tuulta ja sen suuntaa, ennen vanhaan Kiinassa rakennettiin puutarhat ja kodit aina suojaisille paikoille. Lähistöllä virtasi puhdas vesi (joki), jotta sato saatiin kasvatettua ja kuljetettua. Virtauksen ja joen rantojen suuntaus määräsivät, minkä tyyppistä satoa voitaisiin kasvattaa. Tämä fengshuin varhaisin lähestymistapa tunnetaan ns. muotokoulukuntana. 
• Kompassi- lähestymistapa: Muinaisen kiinan maaperätutkijat tutkivat maamuodostumia ja vesiuomia ja astronomit kartoittivat taivasta. Ne jotka ymmärsivät niiden tarjoaman tiedon, tallensivat sen luopan- laitteelle eli kompassiin. Luopanilla voi tutkia ilmansuuntien lisäksi myös niiden energiaa riippuen sen osoittamasta maaston muodosta ja taivaankappaleesta. Tulkitsemalla näitä energioita saadaan ehdotukset ihmisille sopivista asuinpaikoista. Luopanin ulkokehän muodostavat Yijingin (filosofinen kirja, joka kuvaa maailman kaikkeuden energioita ja on ollut fengshuin perustana) 64 kuvaa luonnon kiertokulusta. Luopan ulkomuodoltaan muistuttaa hyvin paljon merirosvoseikkailussa Maailman laidalla nähtyä Kiinalaista pyöritettävää karttaa (Jack Sparrow), en ole itse luopania nähnyt, jotta voisin sanoa, voiko sitäkin pyörittää kuten tätä karttaa pyöritettiin.
• Intuitiivinen lähestymistapa:  Muinaiset kirjoituksen kuvaavat kaikki vuorten ja vesiuomien muodot. Kiinan maaseudulla asuneiden ja työskentelleiden ihmisten herkkyys ja ymmärrys luonnonmaailmasta antoi heille vaiston sopivista asuin- ja viljelypaikoista. Esim. "Odottava tiikeri" viittaa negatiiviseen paikkaan, jossa asukkaat eivät pääse koskaan rentoutumaan, koska tiikeri vaanii heitä, " äitiään katsova vauvalohikäärme" taas tarkoittaa rauhallista ympäristöä, jossa on turvallista olla. 

Fengshuin periaatteet:

• Tie tai tao, on fengshuin perustana oleva filosofia, joka osoittaa miten voimme järjestää elämämme elääksemme tasapainossa itsemme, toisten ihmisten ja luonnon kanssa.
• Ying ja yang, ovat positiiviset ja negatiiviset voimat, jotka työskentelevät yhdessä luodakseen energiaa (esim. sähkö). Ying ja yang on voimaa, joka on aina liikkeessä, koska kumpikin pyrkii aina löytämään valta-aseman ja missä toinen sen saavuttaa, syntyy epätasapaino. Kun yksi voima kasvaa liian voimakkaaksi, sen vaikutus laantuu ja toinen ottaa vallan. Esim. liikkumaton vesi on ying ja voimakas virta on yang. Kun hitaasti liikkuva ying- joki törmää kiviin ja pikku putouksiin, sen vauhti kiihtyy ja siitä tulee yang. Kun yangvirta laskee järveen se muuttuu ying:ksi vauhdin hidastuessa. Ying ja yang ovat toisistaan riippuvaisia vastakohtia. Ilman toista ei voi olla toista.
• Qi, on kaikessa elävässä oleva elämänvoima, ympäristön laatu, auringon, kuun ja sään voima, sekä ihmisen käyttövoima. Taijissa kuvataan Qin liikkumista kehossa, akupunktiossa vapautetaan sen liike tukoksista, Kiinalaisessa yrttitieteessä käytetään yrttien energiaa korjaamaan epätasapainottunutta Qitä. Qin tasapainoon liittyy myös meditointi, kalligrafian kynän liike, taiteilijan siveltimen veto ja henkisten prosessien ja hengitystekniikan lopputulos. Qi näkyy siis kaikkialla. Fengshuin on tarkoitus luoda ympäristöjä, joissa Qi virtaa lempeästi läpi talon ja puutarhan, asukkaat ovat positiivisia ja heidän elämänsä kulkee mutkattomasti. Jos Qin kulku hidastuu, voivat ihmisetkin huonosti. Qin virratessa puutarhassa tasaisesti, voivat kasvit hyvin ja ne ovat terveitä ja luonto niiden ympärillä kukoistaa.
• Fengshuihin kuuluvat myös viisi energiatyyppiä: Puu (kevät, kasvu ja kasvimaailma), Tuli (kesä, valo, lämpö ja kuumuus), Maa (ravitseva ympäristö, elämänkierto), Metalli (syksy, voimakkuus, lujuus ja johtajuus) ja Vesi (talvi, vesi itsessään, sisäinen minä, taide ja kauneus).

Fengshui puutarhassa: 

• "Maaginen neliö", johon fengshui perustuu, edustaa kuvaa maailmankaikkeudesta. Sen järjestys on fengshuin ytimessä ja se edustaa kaikkien luonnonilmiöiden ja elämänmuotojen vuorovaikutusta. Fengshuin perusajatus voisikin olla se että puutarhan ydin tai keskus, se jossa fengshui virtaa, jätetään avoimeksi ja tyhjäksi tilaksi. Keskus voidaan rajata harvaan asetetuilla kivillä tai matalilla kasveilla ja käyttää sitä osaa pihasta meditaatio tai mietiskelypisteenä.
• Istutukset ja toiminnot sijoitetaan tontille keskuksen ympärille niin, että kasveilla on tilaa ja riittävästi valoa kasvaa.
• Tontin muodolla on tärkeä osa fengshuissa. Säännölliset muodot ovat parhaita, jolloin ei jää niin paljon "puuttuvia" alueita maagiseen neliöön. Apukeinoja käyttämällä epäsäännöllisen muotoisesta tontista voidaan "huijata" säännöllisen muotoinen tontti. Silloin tonttia siis jaetaan aidoilla, muureilla, kasveilla ja porteilla.
• Polut kuljettavat Qita puutarhassa. Niiden leveys, muoto ja materiaalit saattavat vaikuttaa energian liikkeeseen. Tämä vaikuttaa siihen miltä tila tuntuu ja miten puutarhassa kulkija sen kokee. Esim. suora polku pinnoitetaan asfaltilla-> tulee levoton ja kiireinen tunnelma, jos se pinnoitetaan luonnonkivillä, joiden ladontaa vaihdellaan-> tulee luonnonmukainen ja rennompi, kodinomainen tunnelma ja tahti rauhoittuu. Polkujen tulee olla tukevia ja tarkoitukseensa sopivia.
• Etupuutarhan polku johtaa yleensä sisäänkäynnille. Suora polku ohjaa energian/ Qin sisälle nopeasti, jolloin puutarhaa ei huomata, ja ulkomaailma ei jää puutarhan ulkopuolelle vaan syöksyy sisään. Mutkikkaat polkut hidastavat Qitä ja vauhtia ja antavat mahdollisuuden ihailla puutarhaa. Suoran polun varrelle istutetut kasvit tai erilaiset polun pintamateriaalit voivat myös hidastaa Qitä.
• Tontti rajataan ja erotetaan ulkomaailmasta, säilyttäen samalla maailmojen välisen kulkuyhteyden. Kiinassa ihanteena on avoin näköala talojen edessä, etualalla käytetään vain siis matalaa kasvillisuutta, aitaa tai muuria. Takapuutarhan rajoilla voidaan käyttää taustalla kasveja, jotka tarjoavat suojaa ja yksityisyyttä, jotta pihalla tuntee olevansa turvassa. Täällä aidat, kasvit ja muurit voivat siis olla korkeampia ja peittävämpiä, kunhan pidät ne hyvässä kunnossa.
• Sivupuutarhoissa käytetään rajaavana elenttinä keskikorkeita kasveja, aitoja ja muureja.
• Vesi, symboloi Qin kerääntymistä, mikä merkitsee vaurautta. Mikäli vesi sijaitsee talon lähellä, sen koon tulisi olla oikeassa suhteessa talon kokoon nähden. Liian suuret vesiaiheet hallitsevat liikaa ja aiheuttavat levotonta energiaa, talon läheisyyteen riittää siis pieni vesiaihe. Myös vesiaiheesta tulisi löytyi ying ja yang, että Qi pysyy tasapainossa. Suuntaa, jossa vesi saapuu tai poistuu tontilta pidetään ratkaisevana. Yksi teoria ehdottaa, että sen tulisi vastata meille suotuisia suuntia. Toinen taas, että pääilmansuuntien suuntaisesti olevissa taloissa, veden tulisi saapua idästä/oikealta ja laskea länteen/vasemmalle. Veden tulee kuitenkin aina johtaa pois rakenteista päin, noudatat nyt sitten länsimaalaista tai Kiinalaista puutarhasuuntausta.
• Fengshuissa mietitään myös ruukkuja, patsaita, puutarhakalusteita, niiden muotoja, värejä ja sijoittelua pihan eri osiin, jotta Qi virtaa tasaisesti.
• Fengshuihin kuuluvat myös erilaisten teemojen mukaan istutetut kasvi-istutusalueet. näihin teemoihin, kuten aistipuutarhoihin ja väriteemaisiin puutarhoihin keskitymme myöhemmissä kirjoituksissa.

Puutarhan teemat, itämaista mystiikkaa.

Torstai 2.3.2023 - Sirkku

Puutarhan suunnittelua itämaiseen tapaan. 

Itämainen puutarhasuuntaus ja sen mukaan suunniteltava ja rakennettava piha on maailma, jossa tulet törmäämään vanhoihin, vakaisiin perinteisiin ja uskomuksiin, feng shuihin, kasvien avulla parantamiseen, onnen toivottamiseen puutarhan omistajille ja yhdessä luonnon kanssa harmoniassa elämiseen. Kuuluisin itämainen puutarhasuuntaus on varmasti Japanilainen puutarha. Japanilaiseen puutarhaan kuuluu muinaista symboliikkaa ja kuvia, visuaalista juhlaa, sekä ääni- ja tunnekokemuksia. Kiinalaisessa puutarhasuuntauksessa taasen näkyy pitkä Kiinan historia, onhan puutarhasuuntausta kehitetty jo yli 3000 vuoden ajan. Korealaisen puutarhasuuntauksen perusajatuksena on luoda puutarhasta tila, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden nauttia luonnosta ja lähiympäristöstä ja olla osa sitä. Maailmalla muut itämaiset puutarhasuuntaukset ovat tuntuneet kuitenkin jäävän Japanilaisen puutarhan jalkoihin, vaikka kaikki mainitut kolme puutarhasuuntausta perustuvat saamaan ajattelumalliin, harmoniseen lopputulokseen. Kaikissa käytetään lampia, kiviä, rakennettuja elementtejä, paviljonkeja ja kasveja luomaan harmoniaa, mutta niiden yhdistelyssä on pieniä eroja suuntauskohtaisesti. Aloitamme tänään japanilaisesta puutarhasta, muihin itämaisiin puutarhoihin keskitytään myöhemmin.

Japanilainen puutarha. 

Yleinen ajatus japanilaisesta puutarhasta on, että sieltä löytyy kirsikkapuita, lyhtyjä, kaarisiltoja, kiviä, sammalta, bambuaitoja, teehuoneita ja portteja. Nämä kaikki kuuluvat japanilaiseen puutarhaan, mutta ne voidaan jakaa myös sen puutarhasuuntauksen eri tyyleihin.

Japanilaisen puutarhan perustyylit: 

• Lampi ja puropuutarhat.
• Kuivat, kivipuutarhat.
• Teepuutarhat
• Kävelypuutarhat
• Pihapuutarhat

Kaikkiin näihin suuntauksiin kuuluvat myös erilaiset puutarhapatsaat ja monumentit, joilla saadaan säilytettyä kuolemattomia myyttejä ja juhlittua kasveja ja niiden vaihtelua vuoden aikojen mukana. 

Alla olevassa kuvassa, japanilaisen puutarhan henkeä Korkeasaaressa, sisätiloissa.

Lampi ja puropuutarhat. 

Lammet, järvet ja purot ovat aina olleet tärkeitä Japanilaisessa puutarhassa ja sen suunnittelussa. Ne tuovat puutarhassa oleilevalle rauhaa, harmoniaa, iloa ja tyyneyden tunteen. Monet vesielementit, kuten lammet ja purot, on yleensä rakennettu näyttämään täysin luonnollisilta ja maisemaan luontaisesti kuuluvilta, vaikka ne olisikin rakennettu paikalleen keinotekoisesti. Ihmisen rakentamia elementtejä, kuten suihkulähteitä, näistä et yleensä löydä. Tällainen luontoa mukaileva estetiikka, on ollut tärkeää varsinkin aikoina, jolloin luonto on ollut uhattuna Japanissa.

Lampi- ja puropuutarhojen rakentamiseen voi löytää inspiraatiota esimerkiksi Motsu-jin puutarhasta Hiraizumista, joka on yksi harvoista 1100-luvulta säilyneistä lampi-saaripuutarhoista. Vielä nykyäänkin näet Motsu-jin järven ja sitä reunustavat iirispesät ja dramaattiset kivimuodostelmat. Varhaisten lampipuutarhojen järvet olivat leveitä ja hyvin valaistuja, kimaltelivat auringon, kuun ja tähtien alla ja niitä reunustivat itkupajut, jotka huojuivat ja varjostivat rantoja. Tämä puutarhatyyli eroaa myöhemmistä kävelypuutarhoista siinä, ettei siellä ole teetaloja, lyhtyjä ja vesialtaita. Sen sijaan lampi sisälsi saaria, joita yhdistivät usein sillat.

Lampipuutarhat pysyivät suosittuina Japanissa, mutta ne pienentyivät, ja niiden ääriviivat muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi, ja niihin kuuluvat kivet ja kalliot sijoiteltiin enemmän taiteellisesti ja maalauksellisesti. Suurin osa näistä myöhemmistä lampi- ja puropuutarhoista on rajattu seinien sisälle, mikä tarkoitti, että niiden koko oli tiukasti rajattu. Tämä helpottaa nykyaikaisen lampi- ja puropuutarhan rakentamista käytännön tasolla. Jos Japanilaista lampi- tai puropuutarhaa halutaan rakentaa nykyisiin, länsimaisiin, kotipuutarhoihin, ne mahtuvat sinne paremmin. Myöhemmin Japanilainen puutarhasuuntaus otti vaikutteita maalareista ja zen- filosofiasta. Heian neriodissa kirjoitettu Sakuteiki nimeää monia lampityylejä, saaripuroja ja vesiputouksia ja mainitsee myös parhaat tekniikat puiden istuttamiseen. Japanissa vanhoja ja suuria puita arvostetaan valtavasti ja koko puun kasvutaivalta istutuksesta puun kuolemaan vaalitaan tarkasti. Puita ei kaadeta mielellään, ja jopa suunniteltujen teiden paikkaa on siirretty, mikäli alueella tiedetään olevan vanhaa puustoa. Puiden halutaan siis kasvavan paikallaan pitkään. Japanissa elottomilla kivillä uskottiin olevan persoonallisuuksia, joita on kohdeltava kunnioittavasti. Tämä ympäröivän arkkitehtuurin muodollisuuden ja puutarhan epämuodollisuuden vastakohtaisuus on yksi Japanilaisen puutarhan vetovoimaa.

Lampipuutarhan tyypillisiä piirteitä:

• Lampi, jonka reunoilla on kiviä ja veteen laskeutuvia mukulakivi- ja hiekkarantoja. Kiviä voidaan sijoittaa myös veteen veden ylityksen astinkiviksi ja sillaksi.
• Yksi tai kaksi saarta, joihin on tyypillisesti istutettu mäntyjä, ruohoja ja kiviä.
• Punaiseksi maalattu Kiinalaistyylinen silta, tai silta, jolla tavoitellaan minimaalista tai neutraalia vaikutusta maisemaan.
• Mutkitteleva puro tai vesiputous, joka kierrättää vettä ja puhdistaa sitä. Huom rakenteet eivät saa näkyä, esim. pumput.
• Aaltoilevat kukkulat lammen ympärillä.
• Kasveja, joissa on näyttävyyttä kukinnassa, lehtimuodossa, kasvutavassa (oksien rytmi), syysvärissä ja talviasussa eri vuodenaikoina. Esimerkiksi kirsikkapuut, japaninvaahterat, atsaleat ja angervot, sekä pionit, iirikset (kurjenmiekat), heinät ja maanpeitekasvit.

Mikäli lammen tai puron Japanilaiseen puutarhaan rakentaa, tulee se olemaan automaattisesti puutarhan vetovoimaisin keskuskohde, koska se on kaunis jokaisena vuodenaikana ja vetää luontaisesti ihmisten katseet puoleensa. Sen puhtaana pitäminen ja huolto onkin syytä miettiä jo lammen rakennusvaiheessa ja huomioitava, että vesiaiheet ovat melko työllistäviä elementtejä puutarhassa. Lammen levättymistä vähentävät, ja sitä kautta vesiaiheen puhtaanapitoa helpottavat veden suodatussysteemit, kuten pumpun avulla vesipuroon tai putoukseen hiljakseltaan kierrätettävä vesi. Pumppu suodattaa omalta osaltaan veden epäpuhtauksia, mutta perinteisessä lampipuutarhassa, ihmisen tekemät rakenteet on syytä piilottaa hyvin ja tehdä rakenteesta luonnollisen näköinen.

Kuivat- dry garden (kivi) puutarhat.  

Kuivilla puutarhoilla, eli "kare-sensui"- puutarhoilla, kuvataan kuivaa vuoristovettä. Tässä Japanilaisen puutarhan suuntauksessa vesi korvataan hiekalla, soralla tai kivillä, mikä tekee kuivasta puutarhasta ns. Zen-puutarhan. Ensimmäiset maininnat kuivista kivipuutarhoista löytyy jo 1000-luvulta, mutta ne viittaavat enemmänkin kivien luonnolliseen sijoittumiseen ruoho- tai sammalalueella, eivätkä näin ollen niinkään puron kuvaamiseen kivien avulla. Mahdolliset ensimmäiset kuivat kivipuutarhat ovat Isen pyhäköt, jotka seisovat valtavissa sorasuorakulmioissa, ja Joeji-in, Yamaguchin lähellä, jossa kivikokoelma laskettiinsammalalueelle temppelin ja lammen väliin. Tämä jälkimmäinen puutarha johtuu Secchusta, suuresta Japanilaisesta taidemaalarista, joka toisti siveltimen vedot, käyttämällä puutarhasta litteitä ja kulmikkaita kiviä.

Kuivia puutarhoja ei luotu sen vuoksi, etteikö luonnon vettä olisi ollut saatavissa. Niiden rakentaminen perustui inspiraatiosekoitukseen Japanilaisen taiteen perinteistä (yksivärisyydestä, vihreydestä) ja filosofiasta. Yksi kuuluisimmista kuivista puutarhoista löytyy Kiotosta, jossa Ryoan-ji- puutarha on esimerkki 1400- luvun lopun puutarhantekijöiden taiteellisuudesta.

Suurin osa kuivista puutarhoista esiintyy Zen- temppeleissä ja siksi ne liittyvät niin voimakkaasti Zen-buddhalaisuuteen. Niitä voidaan pitää maalauksina, jotka esittävät idealisoituja maisemia, esiteltyinä suorakaiteen muotoisissa "kehyksissä". Zenissä voi meditaation avulla kokea ns. "mielen tyhjyyden", jonka Zen on määritellyt ihmisen alkuperäiseksi tilaksi. Puutarhassa sitä rinnastetaan tilaan, jossa on haravoitua hiekkaa, kuivassa ympäristössä. Vaikka puutarhassa vierailijat voivat nähdä puutarhaa katsoessaan vuorenhuippuja sumussa, zenin harjoittajat näkevät yksinkertaisesti heijastuksen äärettömästä avaruudesta, joka sijaitsee syvällä ihmisen sisällä. Soran haravointi on meditatiivinen harjoitus ja joissakin zen-puutarhoissa on buddhalaismunkkien tekemiä mietiskeleviä kivijärjestelyjä, jotka merkitsevät buddhalaisuuden eri puolia.

Suunnitellessasi kuivaa puutarhaa, aloita kuvittelemalla tilaan joet virtaamaan, sumuiset vuoristomaisemat, sekä purot, jossa on kivinen rantamaisema. Mieti mihin veden laineet osuvat ja miltä ne näyttävät. Missä vesi iskee rannikon kareja vastaan ja mihin pisaroista tulevat renkaat leviävät. Muista rakentaa myös luodot ja saari kasveineen.

Kuivan puutarhan tyypillisiä piirteitä:

• Reunakivet tai laatat, jotka muodostavat suorakaiteen muotoisen alueen ja kehystävät puutarhan tai sen osion.
• Mielenkiintoisen muotoiset, erilaiset ja erikokoiset kivet.
• Sora, mieluiten vaaleaa tai harmaata kiveä, joka on mielummin pyöreärakeista ja luonnonhiomaa kuin terävää, murskattua ja kalliosta louhittua kiviainesta.
• Sammalta kivien tyvillä ja päällä, jotta kivet saadaan näyttämään saarilta.
• Ponnahdus/ askelmakivet sora-alueella ja erilaiset lyhdyt, jotka on yleensä valmistettu myös kivestä tai niiden ulkomuoto on kiveä jäljittelevä.
• Taivutettuja ja malliin muotoiltuja Bonsai-mäntyjä ja pieniä ikivihreälehtisiä kasveja kivien ympärillä.
• Leikattuja atsaleoja jäljittelemässä kukkuloita,
• Monesti kivipuutarhaan saatetaan tuoda myös lahoavaa puuainesta kuten sammaleisia kantoja tai paksua puun kaarnaa, jossa on sammalta. Puun osat asetellaan näkymään kauniisti.

Teepuutarhat. 

Alla kuvassa Japanilainen majatalo Yado Oikawa Pukkilassa.

Teepuutarhat on suunniteltu paikoiksi, joissa arvostetaan perinteistä Japanilaista  teeseremoniaa eli sadoa.  Teeseremonia alkaa perinteisesti teepuutarhan ulkopuolelta, joka tunnetaan nimellä ulompi roji. Vieraat johdetaan siitä syvemmälle puutarhaan, jossa sijaitsee teehuone. Matkalla he saattavat kulkea ns. "kumartuvan portin" ali, jonka lähellä on kenties lyhty. Kulkutie on suunniteltu niin, että kulkijan on hidastettava vauhtia, kumarrutava hieman. Tämä kuvaa pienen hetken pakotettua nöyryyttä, joilla herätetään ihminen miettimään aineellista maailmaa, jonka hän jättää hetkeksi taakseen astuessaan teehuoneeseen. Portin alta kuljettuaan, vieraat tulevat teehuonetta ympäröivään rojiin. Tämä puutarhan osa on kuvannut usein erämaa, joka edustaa villiä vuoristomaisemaa, jonka voi kuvitella ympäröivän vanhaa Kiinalaista erakkoa. Vieraat pesevät kätensä ja suunsa matalassa altaassa, jota kutsutaan tsukubaiksi eli ns. kumartuvaksi altaaksi. Tämä, matalampi altaan tyyli kuuluu teehuoneisiin, kun taas korkeampi Chozubachi löytyy usein päärakennuksen verannan lähellä. Puhdistettuaan itsensä, vieraat jatkavat teehuoneeseen, riisuvat kenkänsä ja pääsevät sisään pienen ja matalan sisäänkäynnin, nigiriguchin kautta.

Sisällä vieraat voivat ihailla kausiluonteista kukka-asetelmaa ja alkovissa roikkuvaa kääröä, jota kutsutaan tokonomaksi. Teepuutarhat ja niihin liittyvät rakennukset edustavat taukoa, matkalla kiireisestä kaupungista syrjäiselle maaseudulle.

Buddhalaiset munkit joivat alunperin teetä, joka auttoi heitä pysymään hereillä pitkien meditaatiotuntien aikana. Buddhalaiset munkit yhdistivät Zen- buddhalaisuuden, runouden, hienon posliinin ja taiteen arvostuksen luomalla ns. teeseremonian, joka yhdistää yksinkertaisen teen luomisen ja taiteen. Teehuoneet ja teepuutarhat ovat osa Japanin kulttuuria jo 1600- luvulta, josta esimerkkinä ovat kuvainnolliset "kaupunkien vuoristopaikat". Teepuutarhojen kehittyminen toi puutarharakentamisen kaupunkien asukkaiden takapihoille. Esimerkiksi Kyotosta, Narasta ja Sakaista näitä löytyy. Teepuutarhat symboloivat ensisijaisesti pyhiinvaeltajien polkuja viisaiden erakkojen luo. Teepuutarha tai roji tarkoittaa kasteista polkua tai kasteista maata, joka tuo mieleen vuoristopolut. 1700- luvulla polut olivat usein tehty muodollisista neliön muotoisista kivistä tai myllynkivistä. Teepuutarhojen kehittyessä, niistä tuli hienostuneempia, avoimempia ja vähemmän nöyriä.

Nykyään teepuutarhat ovat kehittyneet teelehdoiksi, joissa teetä juodaan puutarhassa ihaillen samalla puutarhan kauneutta. Teehuone rakennetaan usein ulkoasultaan ns. vanhan näköiseksi, vaikka sen rakentamiseen on käytetty hienointa höylättyä puuta. Teepuutarhassakin rakennettu ympäristö, vanhanaikainen ja rustiikkinen teehuone ja pelkistetty luontopuutarha, luovat yhdistelmän, joka saa puutarhan käyttäjän rauhoittumaan ja ihailemaan puutarhaa.

Tyypillisiä teepuutarhan piirteitä: 

• Sisäänkäyntiportti.
• Mutkainen polku, jossa on astinkiviä.
• Vesiallas, jonka ympärillä on mukulakiviä.
• Lyhdyt polun ja altaan valaisemiseen.
• Odotushuone tai penkki vierailijalle.
• Matala portti, joka pistää kulkijan nöyräksi ja pysäyttää ajattelemaan.
• Teehuone.
• Istutusalue, josta löytyy japaninvaahteroita, kamelioita, bambuja sekä saniaisia ja heiniä kivien ympärillä.

Kävelypuutarhat. 

Kävelypuutarhassa vierailijaa kannustetaan kuljeskelemaan hitaasti polkuja pitkin, jotka  kiertävät lammen tai järven tai puron ympärillä. Se on yksi tutuimmista japanilaisista puutarhatyyleistä varsinkin siksi, koska se sisältää niin monia muita japanilaisen puutarhan tyylejä. Sieltä löytyy yleensä teepuutarha, josta löydät astinkivipolkuja ja portteja, sekä lyhtyjä, teehuoneita ja vesialtaita. Sieltä löytyy kuiva puutarha haravoituine hiekkoineen yleensä läheltä päärakennusta. Siellä on myös vesielementti, eli lampi, puro tai järvi ja niistä löytyy vesiputouksia tai kaloja. Muita elementtejä voivat olla bambuaidat ja kaikenlaiset sillat. Siellä saatat nähdä kuvitetun näkymän kohtauksista, jotka ovat kopioitu historiallisista tai kuuluisista paikoista ympäri Japania tai jopa Kiinaa.

Kun kävelypuutarhat kehitettiin, "hengellisyys" ei ollut enää niin määrittelevä elementti puutarhan suunnittelussa. Siellä oli enemmän leikkisyyttä, sekä halua ylellisyyteen ja kauneuteen ja siellä haluttiin näkyvän puutarhan omistajan ymmärrys taiteesta. Kävelypuutarhoista ei kuitenkaan tullut liian ylenpalttisia, koska niissä käytettiin edelleen monia teepuutarhaan sopivia elementtejä, kuten hillittyjä värimaailmoja. Tämä puutarhasuunnittelun rajoitus tunnettiin termillä shibumi. Suomeksi tätä voitaisiin kuvata sanalla supistava tai minimalistinen, vaatimaton ja hillitty kauneus.

Kävelypuutarhan koko voi olla vain 25m2 tai se voi olla useita kymmeniä hehtaareja. Pienikin puutarha voi toteuttaa kaikki osa-alueet, jos tilan käyttö suunnitellaan hyvin. Tilan huolellisella käytöllä ja mutkittelevilla poluilla puutarha saadaan näyttämään huomattavasti suuremmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Yksi väline, jota kävelypuutarhoissa käytetään tilan lisäämiseksi, on ns. "lainaaminen". Tuolloin puutarhan rajojen ulkopuolella olevia kaukaisia kohteita, kuten etäisiä rakennuksia, tai maisemoita, käytetään kauneusarvona kävelypuutarhassa. Sinne siis avataan maisemaa ja näkymää, jonne ei kuitenkaan kuljeta mitään polkua pitkin. Tästä tekniikasta käytetään nimeä shakkei.

Kävelypuutarhaan kuuluvat myös äänet. Sieltä löytyvät myös bambusta tehdyt shishi-odoshit, eli vesielemetit tai altaat, jossa on bambuista tehtyjä peuran pelottimia. Shishi- odoshissa käytetään juoksevaa vettä hyödyksi. Vesi ohjataan bambukouruun ja kourun täyttyessä, kouru heilahtaa päin kiviallasta. Tästä syntyy kova, paukahtava ääni. Bambu on yksi maailman kestävimpiä puumateriaaleja ja se kestää hyvin toistuvat veden voimasta heilahduksen ja osumisen kiviallasta päin. 

Kävelypuutarhan tyypillisiä piirteitä: 

• Lampi, puro tai järvi ja vesiputous. 
• Kiviset tai puiset sillat virtaavan veden yli tai kulku saarelle.
• Kivet kasvien joukossa veden äärellä.
• Pienet kukkulat, joissa on kääpiö- tai leikattuja mäntyjä (Bonsai).
• Kiertelevät polut sora- tai katukivipäällysteisinä ja astinkivillä.
• Portit teepuutarhaan ja visteria-köynnökset portin pielissä.
• Teehuone, odotustila ja penkki, sekä teehuoneen kasvit.
• Puutarhaa ympäröivät ja rajaavat aidat.
• Shakkei eli lainattu maisema.
• Lyhdyt ja vesialtaat oikein sijoitettuna.
• Laajat istutukset, joissa kasveina ovat mm. kirsikat, luumut, japaninvaahterat ja muut vaahterat, leikatut atsaleat ja männyt, bambujen ja hortensioiden ryhmät, ikivihreät puut, ja ruoho- sekä heinämäiset kasvit ja vuokot.

Pihapuutarhat: 

Pihapuutarhojen kehittyminen alkoi 1700- luvulla, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan rakennuksen vieressä olevaa pientä, suljettua tilaa, johon suunnitellaan japanilaistyylinen "maisema". Pihapuutarhat ovat yleensä yksinkertaisia, ne on joskus suunniteltu talon laajennukseksi ja rakennukset on tuolloin varustettu suurilla ovilla tai ikkunoilla, jolloin puutarhaa on tarkoitus ihailla lasin takaa. Ne voi olla myös sijoitettu avoimiin atriumeihin, joita luodaan nyt moniin paikkoihin alkaen Helsingin lentokentästä, moniin museoihin ja yritysten pääkonttoreihin tai yksityiskoteihin.

Aiemmin pihapuutarhat tai tsubot olivat pieniä suljettuja tiloja, joissa oli ehkä yksi kasvi, jota hoidettiin huolella. Myöhemmin kauppiaat keräsivät varallisuutta, mutta olivat silti yhteiskunnan alhaisinta luokkaa, jonka omaisuus voitiin takavarikoida. Tämän seurauksena kehitettiin arkkitehtuurisia huonekomplekseja, joilla oli suljetut sisäpihat. Nämä machiyat sijaitsevat monesti vaatimattoman myymälän takana. Näissä pihoissa lainattiin suunnitteluelementtejä aikaisemmista puutarhasuunnittelutyyleistä, kuitenkaan noudattamatta niitä täsmällisesti esim. uskonnollisen filosofian perusteella. Jotkut näistä Edo-tai tsuboniwa tyylien puutarhoista ovat edelleen nähtävissä kaupunkialueilla Japanissa. tämä pihapuutarhatyyli on juuri nyt nousussa, vaikka tämä johtuu enemmänkin nykyisten pihojen pienuudesta ja tilanpuutteesta kuin piilottamisen tarpeesta.

Pihapuutarhan tyypillisiä elementtejä: 

• Liukuovet tai verhot, pienet aitapaneelit tai seinäkkeet, materiaalina bambu ja kaihtimet yksityiselle alueelle.
• Dry garden- elementit yhdellä tai kahdella kivellä ja haravoidulla soralla.
• Lyhtyjen reunustama kivipäällyste.
• Askelkivet tai laudat.
• Leikatut ikivihreät kasvit, kuten alppiruusut, mahoniat ja männyt. Muut leikatut kasvit kuten atsaleat ja bambut.
• Kiiltävät ikivihreät pensaat, kuten kameliat, sekä varjon kasvit kuten saniaiset ja sammalet.
• Pienet sillat ja altaat.

Tämän blogikirjoituksen lähteinä on käytetty kirjoja: Charles Chesshire: How to make a Japanese garden (hermeshouse, Anness publishing ltd 2015) ja Gill Hale, puutarhanhoidon käsikirja Fengshui puutarhassa, Anness publishing ltd 2000 ja 2004, Suomeksi: puutarhakustannus 2006, suomennos Jan Pesonen.

Pihakasvien valintaa, puutarhan teemat ja värit.

Torstai 16.2.2023 - Sirkku

Kasvitoiveet. 

Kun menen tapaamaan asiakkaita pihakonsultoinnin ja neuvonnan merkeissä heidän pihalleen, tai tapaan heitä esim. messuilla tai puutarhamyymälöissä, pihan mietintä alkaa monesti asiakkaan toivomasta puutarhateemasta. Monesti asiakas kertoo ensimmäisenä ne toivekasvit ja puutarhasuuntauksen, jonka tapaisista puutarhoista hän pitää. Tämä on toki tärkeää minullekin tietää, jotta osaan antaa vinkkejä oikeaan suuntaan kasvivalintoihin ja istutuspaikkoihin liittyen, mutta kuten olen jo edellisissä blogikirjoituksissa sanonut, on perusasiat mietittävä ennen kuin kasvia voi valita. Siksi se ammattilainen saattaa lähteä neuvonnassaan liikkeelle jostain muusta seikasta kuin kasvilajikkeista. Asiakkaasta se saattaa tuntua vähän turhalta ja turhauttavalta, mutta sillä tähdätään toimivaan ja helppohoitoiseen pihaan. Silloin haetaan juuri sinun pihaasi sopivia kasveja, ja silloin on mietittävä monta asiaa ennen kasvilajia ja sen kukintaa. Toki ammattilainen osaa ehdottaa sinulle pihastasi sopivaa kasvupaikkaa toivomallesi kasville, tai hän ehdottaa kasveja tai sen lajikkeita sinun antamiisi raameihin perustuen. Heti kun on nähnyt pihan. Vinkkinä minulla asiakkaalle onkin, että jos tapaat puutarhasuunnittelijaa messuilla tai puutarhamyymälässä ja toivot häneltä kasvineuvoja, kuvaa pihaasi joka puolelta vaikka puhelimella ennen neuvojen pyytämistä ja näytä kuvat siellä myymälässä. Silloin saat täsmävinkit omaan pihaasi paremmin soveltuvana kun neuvoja ei anneta sokkona.

Olen moneen kertaan tässä blogisarjassa maininnut, että periaatteessa oikeaa ja väärää kasvien yhdistelytapaa esim. kukintojen värien mukaan ei ole. Ne värit mitkä jonkun toisen mielestä ei missään nimessä sovi yhteen, voi sinun mielestäsi näyttää yhdessä kauniilta. Ei ole myöskään oikeata ja väärää puutarhasuuntausta. Jos puutarha on sinun, sinä saat rakentaa sen juuri sellaiseksi mistä itse pidät kunhan huolehdit ettet aiheuta luonnolle ja ympäristölle haittaa ja noudatat kaavamääräyksiä. Luota omaan makuusi, koska se on ainoa keino saada piha ja lähiympäristö jossa viihdyt. 

Myös meidän ammattilaisten on neuvoja antaessamme muistettava, ettemme ole rakentamassa pihaa itsellemme. Jos asiakas toivoo pihaa ja sellaisia kasvivalintoja, joista emme itse pidä, tai jotka tiedämme hankaliksi hoitaa, voimme kertoa miksi emme itse kasvia suosittele, mutta siitä huolimatta asiakas tekee lopullisen valinnan. Ammattilainen ei saa antaa omien mieltymystensä ohjata kasvineuvontaa silloin, jos perusteltua syytä kasvin valitsematta jättämiselle ei ole.  Perusteltu syy voisi olla, esim. kasvin voimakas leviäminen (viljelykarkulaisuus), kasvin mahtuminen sille suunniteltuun piha-alueeseen, myrkyllisyys jos pihassa on paljon pieniä lapsia, tai kasvin hinta ja riski siihen, ettei se menesty Suomen olosuhteissa. Mikäli asiakas toimii ammattilaisen neuvoista poiketen tai valitessaan kasveja ilman neuvoja, hänen kannattaa huolehtia, että istutettava kasvi voi hyvin sillä paikalla mihin olet sen istuttamassa. Mieti siis edellisten blogikirjoitusten ohjeiden mukaisesti, kasvin valon sietokyky, ravinteet, maaperä ja veden tarpeet ja tee istutusalue, johon laitetaan saman kasvupaikan kasveja samaan alueeseen.

Teemapuutarhat.  

Puutarhateemoja on varmasti juuri niin monta kuin puutarhan rakentajiakin on. Vaikka kuinka yrittäisit orjallisesti noudattaa jotain tiettyä tunnettua puutarhasuuntausta, kasvivalinnat on aina tehtävä pihan lainalaisuudet huomioiden ja soveltamista on siis pakko tehdä.

Esimerkkejä puutarhateemoista:

• Englantilainen puutarha, cottage garden ja sen rönsyilevät istutukset.
• Harmonisen itämainen puutarha, esim. Japanilainen puutarha. Huom. Kiinalainen puutarha eroaa hieman Japanilaisesta puutarhasta.
• Suomalaisen metsäpuutarha.
• Aistipuutarha, joka huomioi muutkin kuin näköaistin.
• Väriteemainen puutarha.
• Pölyttäjäystävällinen puutarha.
• Luonnon monimuotoisuuteen keskittyvä puutarha.
• Sadepuutarha.
• Pelaamista ja leikkiä kestävän puutarha.
• Tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla tai luoda oman puutarhasuuntauksen. 

Teen jatkossa erillisiä blogikirjoituksia suurimmista ja tunnetuimmista puutarhasuuntauksista, mutta tänään otan käsittelyyn puutarhan värit. Käythän lukemassa edellisistä blogikirjoituksista tekstit: Pölyttäjiä pihaan, hulevedet hyötykäyttöön, perustetaan niitty, parannetaan monimuotoisuutta/ lahopuutarha ja hieman asiaa puutarhan lehdistä, joissa kerrotaan jo paljon monesta puutarhateemasta!

Puutarhan värit. 

• Puutarhan istutusten värien ja istutusalueiden muotojen tulisi suurilta linjoiltaan sopia ympäröiviin rakenteisiin ja rakennusten arkkitehtuuriin, varsinkin silloin, jos puutarhalta haetaan harmoniaa.
• Tasapainottavana tekijänä ja voimakkaiden kasvivärien rauhoittajana voidaan käyttää vihreän eri sävyjä, jotka rauhoittavat silmää ja luovat oikein sijoiteltuina erilaisia tiloja puutarhaan.
• Suunnittelussa olisi tärkeää löytää tasapaino rakenteiden, kukintojen ja lehtien värien sekä vihreän välille.
• Mietittäessä istutusalueen kasvien sopimista väreiltään yhteen, on osattava ottaa  huomioon vuodenaikojen vaihtelut ja niiden vaikutus kasvien väreihin. Joillakin kasveilla koristearvo voi olla näyttävä kukinta (esim. nauhukset, hortensiat, syreenit ja ruusut), joillakin se on näyttävä syysväri (villiviini ja koivuangervo), jotku kasvit valitaan pihaan upean lehtimuodon ja sen värin mukaan (sormivaleangervo, jättipoimulehti ja korallikeijunkukka), joitakin kasveja käytetään vihreyden vuoksi (havut, heinät ja sammalet) ja toisten tehtävä on näyttää hyvältä talvella (kanukat, havut ja talventöröttäjäperennat). Onkin tiedettävä kasveista monta asiaa ennen kuin niitä voi yhdistellä värin mukaan. Monella kasvilla itse kukinta kestää vain 2-3 vkoa ja silloin muun osan vuodesta kasvia katsellaan täysin muun värisenä.
• Istutusalueen tulisi näyttää silmään hyvältä koko vuoden. Siksi väriä, kukintaa ja näyttävyyttä olisi oltava aikaisesta keväästä aina myöhäiseen syksyyn ja talveen.
• Jos kuitenkin haluat miettiä yhteensopivia värejä, kannattaa muistissa pitää perus  sateenkaarenvärit. Sateenkaaressa värit ovat lähellä toisiaan ja lähellä olevat värit ovat varma valinta, varsinkin jos niihin yhdistetään vihreän eri sävyt ja puhdistava valkoinen. Mustaa kukintaa ei ole muuta kuin värjättynä (harvinainen!) ja jos mustaa puutarhaansa haluaa, sitä onkin tuotava sinne rakenteissa. Valkoista kukintaa ei oikeasti ole olemassa, on vain terälehtien ilmakuplista heijastuvaa valoa.
• Puutarhaan voi tuoda myös ns. shokkivärejä. Tällä tarkoitetaan esim. pastellinsävyiseen, harmoniseen istutusalueeseen tuotua yhtä kirkkaan oranssia kohtaa. Se piristää, hätkähdyttää ja saattaa ärsyttääkin joidenkin silmää, mutta kohtuudella käytettynä se istutusalueeseen sopii. Liiallisuuteen ei kannata kuitenkaan mennä, jos shokkivärejä on paljon, istutusalueesta tulee helposti levoton.
• Rauhoittava vaikutus on myös samojen kasvien, kasviyhdistelmien ja värien toistamisella, eli monistamisella, eri kohdissa istutusaluetta ja puutarhaa. Omakotitalopihan suunnitteluun voi riittää 10 eri kasvilajia ja siltikään piha ei näytä tylsältä. Tuolloin kasvit yhdistetään istutusalueiksi, eikä niitä ripotella yksittäin ympäriinsä, ja käytetään suunnittelussa pihan erilaisia tiloja hyödyksi, voi näkymä olla aina uusi, vaikka kasvit olisivatkin samoja. On muistettava, että vaikka puutarhassa ei olisi näyttävää kukintaa lainkaan, voi räväkkyyttä tuoda geometrisilla kuvioilla, kivillä ja muilla rakenteilla (aidat, majat, grillit, pylväät, vesiaiheet ja patsaat), jotka voidaan maalata pihan väriteemaan sopivaksi.

Eri puutarhatyyleissä, väreillä on oma merkityksensä.

Englantilaistyyppisessä puutarhassa  arvostetaan kirkkaita värejä ja siellä käytetäänkin paljon esim. runsaasti kukkivia ruusuja ja laventelia, sekä näyttävän syysvärin omaavia suuria lehtipuita. Japanilaistyyppisessä puutarhassa fengshui on tärkeä ja siellä puutarhan toivotaan kuvastavan harmonista mieltä. Siellä värimaailmat ovat siis niukkoja, käytetään paljon vihreää ja kiveä tai sitten kasvit istutetaan tietyllä väriteemalla. 

Yleisimpiä väriteemoja eri puutarhasuuntaustyyleissä:

• Punainen, dominoi puutarhaa jos se on suurina alueina ja saattaa tehdä pihasta rauhattoman. Punaiset kasvit toimivat katseen kiinnittäjinä. Kiinalaisessa puutarhassa punainen väri tuo taloon ja siinä asuville henkilöille onnea ja Kiinalaisesta puutarhasta on löydyttävä aina punainen elementti. Se voi olla kasvi, pylväs, lyhty, aita tai patsas tai sitä väriä voi löytyä esim. talon ulkoseinästä.
• Valkoinen ja hopea. Raikkaita ja puhtaita ja ne loistavat iltavalossa. Tarvitsee vihreää pehmentämään näkymää.
• Keltainen, yhdistetään kevääseen ja loppusyksyyn. Rikas ja elämäniloinen väri, mutta haaleampisävyisenä tai valkoiseen yhdistettynä, voi tuntua epämiellyttävältä ja sotkuiselta.
• Vihreä, rauhoittaa ja tasoittaa. Kiinalaisessa puutarhassa vihreä on vallitseva väri.
• Sinistä sisältävillä kukkapenkeillä on rauhoittava vaikutus, mutta ilman vaihtelua se voi näyttää tylsältä tai jopa synkältä. Sinisen kanssa voi yhdistää valkoisia, hopeaisia sekä pehmeän vaaleanpunaisia tai liiloja kukkia.
• Purppura, voi olla samanaikaisesti loistelias ja rauhoittava. Sekoita yhteen valkoisen, sinisen ja vaaleanpunaisen kanssa.
• Vaaleanpunainen, lämmin väri ja se vetää ihmisiä puoleensa. Hempeämmät värit sopivat silmälle paremmin suurina alueina. Varsinkin Japanilaisesta puutarhasta löytyy yleensä vähintään yksi vaaleanpunainen kukkija.
• Oranssi, rikas, lämmin ja iloinen väri. Sopii parhaiten vihreän eri sävyjen kanssa.

Pihakasvien valintaa, kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvin hoidon tarpeen arviointi kasvia ostettaessa.

Torstai 9.2.2023 - Sirkku

Kasvien menestymisvyöhykkeet ja kasvien hoitotarpeiden arviointi taimia ostettaessa. 

Katsoessani ulkomaisia puutarhaohjelmia, tai no totta puhuakseni, katsoessani ihan mitä  tahansa ulkomaisia ohjelmia, saattaa huomioni itse ohjelman sijasta keskittyä taustalla näkyviin kasveihin. Tämä kasvibongaus korostuu puutarhaohjelmia katsoessani ja varsinkin Englantilaiset puutarhaohjelmat ovat minun heikkous. Pidän yleisesti Englantilaisen cottage garden puutarhatyylin runsaudesta ja rönsyileväisyydestä ja siitä tavasta, ettei kaiken tarvitse olla aina ja joka osasta puutarhaa niin tip top ja silti ympäristö näyttää hyvältä. Ulkomaisissa ohjelmissa kuitenkin aina törmää kasveihin, joita haluaisi istuttaa myös omaan pihaansa, mutta onko niiden hankkiminen kuitenkaan järkevää ja menestyvätkö ne täällä?

Puuvartisiin kasveihin (puut, pensaat ja köynnökset) liittyen, on laji ja lajikevalintaa helpottamaan tehty puuvartisten kasvien menestymisvyöhykekartta, joka löytyy esim. www.suomalainentaimi.fi sivulta, kasvien istutus ja hoito- kohdan valikosta. En laita kuvaa kartasta tähän, koska kuva ei ole minun tekemäni ja tekijänoikeudet saattavat kuvan käyttöä rajoittaa. Kuva kuitenkin löytyy linkin kautta. Sivustoon kannattaa käydä muutenkin tutustumassa, sieltä löytyy todella paljon ajankohtaista tietoa kasveista ammattilaisten kertomana!

Menestymisvyöhykekartassa Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen ja vyöhykkeistä ensimmäinen on jaettu vielä A ja B osaan. Vyöhykenumerointi alkaa Ahvenanmaasta, joka on vyöhyketta Ia ja manner-Suomen eteläisin kärki on vyöhykettä Ib, tästä lähdetään etenemään Suomea ylöspäin aina pohjois-Suomen kahdeksannelle vyöhykkeelle asti, mukaillen maaston muotoja ja vesistöjä. Vyöhykkeet eivät mene Suomen halki suoraan vaan mutkitellen, koska paikalliseen pienilmastoon vaikuttaa aina maaston muodot ja mahdolliset vesistöt. Alavat paikat ovat kylmempiä kuin ylemmät ja vesistö lämmittää lähiseutuaan ympäröivää ilmaa, jolloin esim. suurien järvien ympäristössä menestyvät sellaisetkin kasvit, jotka alavilla paikoilla eivät siinä Suomen osassa muutoin viihdy. Esimerkkinä vyöhyke III, sen eteläisin osa tulee Hämeenlinna- Mäntsälä akselille, Lahden ja Tampereen seudut ovat vyöhykettä II, koska siellä on suuria järviä. Mikkeli, Jyväskylä, Kuopio ja Vaasa ovat kaikki kolmosvyöhykkeen pohjoisimpia kaupunkeja.

Menestymisvyöhykekarttaa voit käyttää karkeana apukeinona miettiessäsi haluamasi kasvin tai taimen menestymismahdollisuuksia omassa pihassasi tai mökkipihassasi. Karttaa ei kuitenkaan kannata uskoa sokeasti. Luokittelu perustuu 15- vuoden kokemukseen taimesta ja sen lajikkeesta, ilmasto kuitenkin muuttuu nyt rajusti ja menestymisen ennustamisesta tulee lumen puutteen, kuivuus- ja kuumuusjaksojen ja sateisten ja myrskyisten syksyjen vuoksi entistä vaikeampaa ja taimi saattaa siltikin voida huonosti, vaikka se olisi istutushetkellä istutettu sille sopivalle vyöhykkeelle. Myös pihan mikroilmasto vaikuttaa kasvin menestymiseen juuri sinun pihassasi. Jos siis olet istuttamassa kasvia, joka on menestymisvyöhykkeen äärirajalla, älä istuta sitä pihan kylmimpään nurkkaan, vaan etsi sille lämmin kasvupaikka ja tee kasvualustasta riittävän lämmin. Varaudu myös suojaamaan sitä kylminä pakkasjaksoina.

Monivuotisilla ruohovartisilla kasveilla, eli perennoilla ja sipulikukilla ei ole menestymisvyöhykekarttaa, koska niiden menestymiseen vaikuttaa suurelta osin lumipeitteen paksuus. Perennoista talvehtii yleensä vain juuristot ja maan päälliset osat kuolevat talveksi pois, näin kasvi pyrkii suojaamaan itseään ja menestymään myös kylmillä alueilla. On toki olemassa myös ns. ikivihreitä perennoja, joista talvehtii niin juuristot kuin maanpäälliset osat, mutta ne ovat harvinaisempia. Lumi tuo lisäsuojaa juuristoille ja saa perennat menestymään niissäkin osissa maata, jossa lumettomassa maassa olisi niille muutoin liian kylmää. Lumipeitteen vähentyminen tai jopa kokonaan puuttuminen on aiheuttanut eteläisimmässä Suomessa suurien ja vanhojen perenna-alueiden paleltumisia. Tässäkin ilmastomme muutos siis näkyy.

Taimilappu on tietokortti! 

Puuvartisen kasvin taimea ostaessasi, lue taimilappu tarkasti. Taimilapusta pitäisi löytyä kasvin latinankielinen nimi ja lajike, suomenkielinen nimi ja lajike ja menestymisvyöhyke  roomalaisilla numeroilla. Tämän lisäksi monessa taimilapussa on myös kasvupaikkaohjeita ja kasvin tulevaa kokoa, kuvien muodossa. Lisäksi taimilapusta löytyy myös muuta tietoa esim. viranomaisia varten jos kasvista löytyy esim. kasvitautia tai tuholaista, jota Suomessa ei saa esiintyä. Istuttamiesi taimien lappuja olisikin hyvä tästä syystä säilyttää vähintään istutuskesän yli, jotta voidaan selvittää taimen alkuperä, jos ongelmia tulee. Lisäksi taimimyymälästä voi löytyä kuvassa näkyvän tyylisiä infotauluja, jossa taimesta kerrotaan tarkemmin.

Jos oma pihasi on esimerkiksi vyöhykkeellä III, kasvin menestymisen kannalta olisi parasta valita kasvin laji ja lajike sellaisena, jonka on taimilapussa luvattu menestyvän vähintään vyöhykkeellä IV, jos se on istutettu ja hoidettu oikein. Muistathan kuitenkin, että sinä olet ostajana vastuussa asian tarkistamisesta. Myyjä ei voi taimea myydessään tietää mihin asiakas kasvin istuttaa, ja näin ollen hän ei myöskään ole vastuussa siitä jos kasvi ei tästä syystä lähde kasvuun. 

Perennojenkin taimilapuissa on paljon tietoa. Kasvi- ja lajikenimien lisäksi niistä löytyy kasvatus- ja taimistotietojen lisäksi monesti kasvin koko, sekä sen suositeltu istutusetäisyys, että kukinnon väri.

Mieti ennen taimen ostoa kasvin hoidon tarve ja mieti onko sinulla riittävästi sen hoitoon aikaa ja viitseliäisyyttä. 

Nyt jos hetki mietitään vielä niitä Englantilaisessa puutarhaohjelmassa nähtyjä kasveja.  Vaikka ne kovin kauniita ovatkin, ikävä kyllä kovin monet niistä kasveista ei Suomen olosuhteissa selviä ensimmäisestä talvestaan ulkona, ilman juuriston, rungon ja oksiston suojaksi tehtyä valtavaa työmäärää. Osa puista on pakko istuttaa suuriin ruukkuihin, jotka taas kärrätään talven ajaksi sisätilaan talvetukseen, osalle riittää joko leikkaus tai rungon alaslasku (esim. köynnösruusut ja ryhmäruusut) ja pakkassuojaus. Kaikkia kasveja ei voi laskea alas ja niiden selviäminen onkin ns. herran haltuun. Eräs pitkäaikainen asiakkaani totesikin kerran, että täällä hänellä on nämä "kesäkukat", joilla hän tarkoitti jaloruusupenkkiä. Hän siis kyllä suojasi juuristot ja leikkasi ruusut ohjeiden mukaan, mutta oli alistunut siihen, että joka vuosi osan joutui aina uusimaan pakkasvaurioiden vuoksi. Nämä kylmänarat kasvit vaativat hoidolta aina vähän enemmän hoitotaitoa, aikaa ja viitseliäisyyttä (myös tilaa jos talvetetaan) ja se on syytä tiedostaa jo kasvia ostaessa. Mutta kieltämättä, kyllähän esim. se magnolian kukinta on kaiken vaivan arvoista, eikö?

Jos jo etukäteen tiedät haluavasi helppohoitoisen pihan ja sinulla ei ole aikaa, halua tai taitoa hoitaa vaateliaita kasveja, etkä halua palkata ammattilaista hoitamaan niitä,  valitse pihasi kasvit helppohoitoisuuden mukaan. Puutarhamyyjä auttaa kasvivalinnassa mielellään! Täysin hoitovapaata pihasta ei tule vaikka se olisi vain asfaltilla, mutta hyvin sijoitellut istutusalueet ja niihin oikein valitut kasvit vähentävät työmäärää runsaasti. Vältä yksittäisiä, yhden kasvin istutuksia ja ryhmittele kasvit mieluiten kahteen tai kolmeen yhtenäiseen alueeseen, jossa on useampi kasvi yhdessä istutusalueessa. Se tekee pihasta siistin ja helpommin hoidettavan kun ei tarvitse kiertää ruohonleikkurilla yksittäisen pensaan ympäri. Helppohoitoisuutta saat lisättyä istuttamalla puiden ja pensaiden alustat maanpeiteperennoille tai kattamalla ne paksulla kuorikatekerroksella, joka vähentää rikkaruohojen ilmaantumista juuri muokattuun maahan. Voit myös miettiä esim. kukkaniityn perustamista pihan reuna- ja joutoalueille. Se on kaunis, helppohoitoinen ja hyödyttää myös pölyttäjiä.

Perennojen talvehtimista edistää se, ettei niiden kasvualusta ole liian typpipitoista. Liika  typpi kasvualustassa saa kasvin kasvattamaan runsaasti vihreää ja kukka-aiheita ja kasvi saattaa unohtaa valmistautua talveen. Näille kannattaa siis käyttää laimeampaa istutusalustaa ja ylläpitohoidossa lannoittaa miedosti vain muutaman vuoden välein. Perennojen sijoittelu pihassa kannattaa tehdä paikkaan, johon kasataan lunta. Mitä enemmän lunta niiden päällä on, sitä paremmin perenna viihtyy.

Kuvassa lunta on laitettu laventelien päälle niin paljon kuin sitä sattui sillä hetkellä löytymään. Tämän jälkeen alkoi pitkät pakkasjaksot ja ikävä kyllä tämä määrä lunta (ja sen alla oleva paksu ja ilmava hiekkakerros) ei riittänyt laventelille. Se ei pakkasista selvinnyt. Sekin on yksi niitä englantilaisen puutarhan kasveja, jotka Suomessa kasvavat monivuotisina vain erittäin lämpimillä paikoilla.

Jo aiemmissa kirjoituksissa olen pohtinut kasvihävikkiä ja kuinka paljon yhden kasvin kasvatus sitoo vettä, lämpöä ja ravinteita, ja kuinka paljon sen kasvatus tuottaa päästöjä. Hävikki harmittaa aina, mutta varsinkin monivuotisen kasvin ollessa kyseessä, voi rahanmeno kasvin kuollessa hoidon puutteeseen, tai väärään istutuspaikkaan istutettuna, olla melko suurikin.

Jos mietitään esim. omenapuuta. Sitä on kasvatettu ja hoidettu taimistolla ja sen  kasvatukseen on käytetty vettä, turvekasvualustaa ja ravinteita, joskus lämpöäkin. Sen hinta ostettaessa on n. 35- 55€, tämän lisäksi istutuksessa tarvitaan uutta multaa vähintään muutama säkki, joskus jopa kuutio. Puu tuetaan ja kasvualustan pintaan laitetaan kuorikate. Istutuksen jälkeen puuta on kasteltava tehostetusti vähintään kaksi viikkoa, kuivana jaksona pidempään. Syksyllä puu on suojattava jäniksiltä verkoilla. Yksittäisen puun hinnaksi tulee kevyesti vähintään 200€, kun siihen lasketaan puun lisäksi muut tarvikkeet, vesi ja ihmisen työaika mikä hoitoon on mennyt. Hinta nousee joka kerran kun puuta hoidetaan, lannoitetaan, kastellaan ja tuetaan, ilman näitä toimia sadon tuotto ei noin vain onnistukaan. Ensimmäiset sadot se tuottaa 5-8- vuoden päästä istutuksesta, jolloin sen hintalappu hoitoineen voisi olla vaikkapa 500€. Mikäli puu paleltuisi ensimmäisen talven aikana väärän istutuspaikan vuoksi, 200€ harmittaisi, mutta sen vielä ehkä kestäisi nuristen. Mitäpä jos yksittäisiä puita on kerralla istutettu vaikkapa 4-5, tuntuuko 800€-1000€ jo isompana harmituksena? Tai jos puu selviää ensimmäiset talvet ja sitten kun sen pitäisi alkaa tuottamaan satoa sen jänissuojaus unohtuukin ja puu on talven aikana kuorittu täysin? 500€/ puu ja jos puita on useita... Toki tuo "puun hinta" on arvio ja siihen vaikuttaa monikin seikka, mutta esimerkki antanee osviittaa miksi kasvin ostoa ja istutuspaikkaa kannattaa miettiä hetki ennen ostopäätöstä. Tai vähintäänkin valita lajike, jonka menestyminen on todettu jo pitkältä ajalta ja joka näin ollen vie sitä jatkon työmäärää pienemmäksi.

Puutarhurin kalenteri

Torstai 2.2.2023 - Sirkku

Ajankohtaiset puutarhatyöt. 

Pidetään pieni paussi kasvisuunnittelusta ja siirretään katseet hetkeksi jo tulevaan kesään. Oletko sinä aikonut kasvattaa kasveja, jotka vaativat esikasvatusta? Nyt alkaa viimeistään olla oikea hetki tilata siemenet tai suunnata kohti puutahamyymälää katsomaan valikoimia. Osa siemenistä on syytä pistää jo kasvuunkin. Samalla kannattaa tehdä inventaario kotona oleville siemenpusseille, irtosiemenille, työvälineille, kylvökipoille, lämpöalustoille ja kasvivaloille. Onko niitä tarpeeksi ja onko kaikki kunnossa alkavaa kasvukautta varten.

Viime vuonna hankin kylvösten alle pienen lämpömaton, joka minusta oli hyvä hankinta. Se takasi tasaiset lämpöolosuhteet ja vähensi näin omalta osaltaan itämisen aikana näkyviä kasvitauteja, kuten esim. taimipoltetta. Taimipolte on maalevintäinen sienitauti, joka iskee juuri itäneisiin taimiin ja kuihduttaa ne. Se voi tarttua taimiin saastuneesta maa-aineksesta, kasvupurkista tai työvälineestä tai sitten sitä voi olla jo itse siemenessä. Paras ehkäisy taimipoltteeseen on käyttää terveeksi tutkittuja siemeniä, puhdasta ja uutta kasvualustaa, sekä hyvin desinfioituja tai uusia taimipurkkeja/potteja. Taimipoltteen iskiessä, kannattaa kylvöksen pinta pitää kuivana esim. hiekkaisen maa-aineksen avulla ja pitää kylvös muuten tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Lämpömatto sinällään ei taimipoltetta estä, mutta se mahdollistaa taimelle stressittömämmän kasvuunlähdön ja sitä kautta auttaa taimea kestämään paremmin ulkoiset kasvuun vaikuttavat tekijät. Kasvi jaksaa siis paremmin taistella itse kasvitauteja vastaan. Lämpömaton ja kasvualustan väliin jos vielä laittaa altakastelumattoa niin kylvöksen pinta pysyy kuivana ja kasvualusta siltikin kosteana. edellyttäen tietenkin, että muistat kastella sen kastelumaton joskus. Muistathan kuitenkin tarkastaa kylvöpussin kyljestä sopivan idätyslämpötilan? On olemassa myös kasveja jotka pitävät viileässä itämisestä, esim. salaatti itää paremmin viileässä kuin lämpömaton tai lattialämmityksen päällä.

Kylvömullasta olen kirjoittanut aikaisempina vuosina täällä blogissa jo useampaan kertaan, mutta oma kokemukseni on, että tällä hetkellä myytävistä valmismultaseoksista se sammal-kasvualusta oli paras. Kylvömullan tulee olla kasvitaudeista ja tuholaisista puhdasta, mielellään hiekka- ja turve sisältöistä multaa, jossa ei ole paljon typpeä. Siihen ovi lisätä vermikuliittia kosteutta tasaamaan. Kotimaisia turvetuotteita on ollut tietystä syystä melko vähän saatavilla, joten tuo sammaltuote tuli sen tilalle. Minullakin oli melko suuria epäluuloja sitä kohtaan, mutta silloin taimikasvatus onnistuikin hyvin. Tiedä sitten johtuiko kasvatuksen onnistuminen nimenomaan kasvualustasta vai oliko silloin muuten vain kaikki taivaankappaleiden paikat kohdilleen?

Oikea kylvöaika on laji- ja lajikekohtaisesti sanottuna ensisijaisesti siemenpussin kyljessä. Huomioithan, että jopa saman kasvilajin eri lajikkeilla saattaa olla eri pituiset kasvuajat. Esimerkkinä nyt tulee mieleen ensin maanviljelyn puolelta viljat. On olemassa pitkän kasvukauden vehnää ja lyhyemmän kasvukauden vaativaa vehnää. Kasvien kohdalla kun yksi jalostusperusteista on kasvukausi- ja lämpösummatarve sadon tuottoon. Kasvukautta halutaan lyhyemmäksi ja lämpösummatarvetta matalammaksi, jotta ruokaa voidaan tuottaa myös pohjoisempana. Tarkista siis aina pussin kylki! Esimerkkejä kylvöaikaan löydät listattuna kuitenkin myös alta:

Tammikuu- helmikuu:

Chilit, munakoiso, latva-artisokka, ruotiselleri, mukulaselleri, jotkin kasvihuonekurkut, rosmariini,  jättiverbena, heliotrooppi, Dianat, karjalanneito, orvokit, hentohöyhenheinä, suklaakosmos, kelloköynnös, keijunmekko, laventeli ja kultatesma.

Helmi- maaliskuun kylvöt:

Tomaatit, paprikat, ananaskirsikka, pinaatti, lehtiselleri, basilika, yrtti-iiso, sitruuna-ajuruoho, iisoppi, ryytisalvia, timjami, mäkimeirami, mintut, talvisipuli, jättisipuli, purjo ja keräsalaatti. Kesäkukista: ahkeraliisa, lobelia, petunia, kesäneilikka, isosamettikukka, koristetupakka, hopeavillakko ja daalia.

Huhtikuun kylvöt:

Kaalit, salaattifenkoli, kyntelit, venäjänrakuuna, avomaantomaatti, meloni ja vesimelonikrassit, herneet ja pavut (ei välttämättä tarvitse esikasvattaa, jolloin kylvetään vasta myöhemmin). kesäkukista: auringonkukka, kesämalvikki, silkkikukat, kääpiösamettikukka, kesäsypressi, palsamit, koristekaali, italianpantaheinä, jänönhäntä, jättiolkikukka ja lyhtykoiso. Muista myös idättää perunat!

Toukokuu:

Avomaankurkku, kesäkurpitsa, sokerimaissi, kurpitsat, kirjorevonhäntä ja tuoksuampiaisyrtti.

Askelmerkit onnistuneeseen taimikasvatukseen:

•  Hanki tarkastetut, terveet siemenet, taimimultaa ja puhtaat kylvöastiat.
• Täytä astiat kuohkealla kasvualustalla, kostuta se ja kylvä taimet pussin ohjeen mukaan. Kannattaa vähän nähdä vaivaa siihen, että kasvupurkit täytetään suurinpiirtein samalle korkeudelle, niin siemenetkin tulee kylvettyä samaan korkeuteen ja ne itävät suurin piirtein samaan aikaan silloin, joka taasen helpottaa taimikasvatusta.
• Kylvä siemenet ohjeen mukaan. Pieniä siemeniä on helpompi levittää jos ne on sekoitettu hiekkaan.
• Peitä siemenet tarvittaessa ja tiivistä multa kevyesti. Peitä kylvös muovilla, jossa on pari ilmareikää. Muovi poistetaan kun taimet ovat kasvussa.
• Tarvittaessa tee kylmäkäsittely.
• Laita purkit tasaisen lämpölähteen päälle, tarkasta sopiva idätyslämpötila siemenpussista. Pidä kasvualusta kosteana, mutta ei liian märkänä.
• Lisää kasvivaloa heti kun itu tulee näkyviin. Tuo kasvi ikkunalle ja anna tarvittaessa lisävaloa. Luonnonvalo, aurinkoisella eteläikkunalla riittää aikaisintaan maaliskuussa, sitä ennen taimikasvatuksessa on käytettävä kasvivaloja. Punainen valosävy lisää yhteyttämistä, itämistä ja kasvua, sininen väri vahvistaa kasvin vartta ja saa kasvin tuottamaan sadon valmiiksi. Molempia valosävyjä tarvitaan hyvään taimikasvatukseen ja tukevan kasvin kasvatukseen. Muista tuoda lisävalo riittävän lähelle kasvia, ettei valonsäde hajoa liikaa ja valomäärä riittää kasville. Tarkista kasvivalon pakkauksesta kuinka lähelle kasvia valaisin on tarkoitettu.
• Aloita mieto lannoitekastelu 2 viikkoa itämisen jälkeen.
• Kouli taimet isompaan kasvatusastiaan n. 4-5 viikon välein, voit myös tarvittaessa latvoa taimia jos valoa on ollut liian vähän ja taimi on kasvanut honteloksi ja pitkäksi. Koulimisen yhteydessä pidetään kahden viikon paussi lannoituksessa, jolloin kasvin annetaan keskittyä juurtumiseen. 
• Lisää kastelua asteittain taimen kasvaessa.
• Tarvittaessa voit tukea hyvin kasvavat taimet koulinnan yhteydessä. Kasvihuoneeseen tai ulos vietäessä taimessa tulisi olla tukeva varsi ja tumman vihreä väritys ja esim. tomaatissa tulisi olla ensimmäiset kukat jo aukeamassa.
• Totuta taimet tuulensuojaisessa, lämpimässä ja puolivarjoisessa paikassa lisääntyneeseen luonnonvaloon, tuuleen ja ulkolämpötilaan ennen kasvihuoneeseen, avomaalle tai ruukkuihin istutusta. Silloin taimet muuttavat päiväksi ulos ja yöksi sisään 1-2 viikon ajan. 

Muita ajankohtaisia puutarhatöitä:

• Toivottavasti muistit tammikuussa laittaa havujen ja ikivihreiden kasvien päälle varjostuskankaat?
• Maalis-huhtikuussa leikataan havuja, havuaitoja, pensaita ja omena- sekä päärynäpuita. Työjärjestys on: aloita havuista ja lopeta hedelmäpuihin. Hedelmäpuiden leikkuun kanssa kannattaa odottaa siihen kun lumet ovat vajuneet alas, mutta kasvu ei ole lähtenyt vielä käyntiin, eli silmut eivät ole vielä turvonneet.
• Muutoin näin talviaikaan, pudotellaan toisilta kasveilta lumia pois päältä ja toisille niitä lisätään. Tykkylumi siis puiden ja aitojen päältä pois ja kasaa lunta talvenarkojen kasvien päälle.

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvatustarve pihassa.

Torstai 26.1.2023 - Sirkku

Kasvien kasvatustarve pihassa, (samalla asiaa myös pihan turvallisuudesta): 

Ensimmäinen ajatus tuosta kasvien kasvatustarpeesta pihassa on varmastikin se, että mihin sitä nyt kasvia pihassa tarvitaan! Kasvamaan ja kukkimaan! Pihaa kiertäessäsi huomaat kuitenkin, että kasvin kasvatustarpeita ja käyttötarkoituksia kasville ja kokonaiselle istutusalueelle on useita. Vain painotusalueet kasvivalikoimassa ja sitä myötä niiden paikoissa ovat kiinni pihan omistajan mieltymyksistä. Suoranaista oikeaa ja väärää kasvivalintaa ja istutuspaikkaa ei ole, on vain paikkoja, jossa kasvi kasvaa paremmin kuin toisessa ja kasvilajikevalintoihin liittyvissä makukysymyksistä ei kannata kiistellä. Pihoissa liikkuessasi kuitenkin huomaat, että monet hyväksi havaitut teemat ja kasvit toistuvat pihasta toiseen, siitä syystä, että ne toimivat ja saavat pihan käyttäjän olon rennoksi ja kotoisaksi.

Erilaiset suojaistutukset. 

Pihojen suojaistutuksia ovat esimerkiksi näkösuoja-, pölysuoja-, melusuoja, tuulensuoja- ja muut suojaistutukset, joihin tärkeinpänä kuuluu pihan turvallisuus. Näillä kaikilla on oma osuutensa toimivassa pihassa.

• Pihaa halutaan jakaa erilaisiin tiloihin ja ohjata kulkua, tämä on yleensä helpointa tehdä kasvien avulla. Tällöin puhutaan pihan tilanjaosta, toiminnoista ja kulkemisesta toimintoihin. Puutarhasuuntauksista varsinkin Englantilaisen puutarhasuuntauksen cottage garden- tyylissä pihan tilanjakoa tehdään paljon.
• Pidämme yleensä yksityisyydestä ja kokonaiset piha-alueet tai sen eri tilat halutaan rajatuksi ulkoreunoilta. Rajaamiseen käytetään monesti kasveja tai mikäli siihen on käytetty rakennettua aitaa, kasveja halutaan pehmentämään rakennettua ympäristöä.
• Jos yhteen pihan kohtaan kertyy jokaisella sateella vesilätäkkö, olisiko olemassa kasveja, jotka imisivät vedet pois ilman, että tarvitsisi teettää kallista kuivatusremonttia koko pihalle? Tähän voisi sijoittaa mm. kosteanpaikan koristekasvi-istutusalueen tai mesikasveja sisältävän ja pölyttäjiä suosivan istutusalueen, jolla saadaan helposti lisättyä pihan monimuotoisuutta varsinkin jos tuot sinne myös vähän lahoavaa puuainesta tai teet hyönteishotellin.
• Omavaraisuus ja hyötyviljely on monelle pihan omistajalle tärkeää. Millä sadontuottoa saisi maksimoitua pienellä vaivalla ja houkuteltua pölyttäjiä pihapiirin kasveja pölyttämään? Tähän liittyy tuulen ja kylmän ilman kulkeminen piha-alueella, pihan valo- ja vesiolosuhteet ja olemassa olevat rakenteet. Hyötyviljelyn kannalta pihassa pitää käydä pieni tuulenviri, mutta pölyttäjät eivät jaksa lentää liian kovassa tuulessa. Istutuspaikka kannattaa valita sen mukaan, että kasveille paistaa aurinko suurimman osan päivästä ja ettei halla jää pyörteilemään hyötykasvien ympärille vaan kylmä ilma pääsee kasvin luota pois. Hyötykasvit tarvitsevat säännöllisesti kosteutta ja vähemmällä kastelulla selvitään, jos kastelussa hyödynnetään hulevesiä. Vesi ei saa kuitenkaan jäädä seisomaan kasvin juuristolle. Kasvihuoneen lähettyville ei kannata laittaa puuvartisia hyötykasveja, koska niistä kasvituholaiset pääsevät kasvihuoneeseen nopeammin kesän aikana. Kompostit kannattaa laittaa toiselle puolelle pihaa missä hyötykasveja kasvatetaan, täsmälleen samasta syystä. Komposti houkuttelee kasvituholaisia ja siellä on niiden lisääntymiseen optimiolot.
• Suurin osa meistä puutarhallisista ihmisistä haluaa, että piha näyttää kauniilta ja siistiltä koko vuoden ajan mahdollisimman pienellä vaivalla. Pihan tulee olla siis helppohoitoinen, sisältää sopivasti kukintaa koko kesän ajaksi ja näyttää kauniilta myös talvella. Istutuksia ihaillaan niin ulkona piha-alueella ollessa, terassilta käsin tai sisältä ikkunasta. Istutuksen paikkaa valitessa kannattaa pyörähtää myös siellä missä eniten viettää aikaa kotona ollessaan. On se siis olohuone, makuuhuone, työhuone tai lasitettu terassi tai kesähuone ja katsoa ikkunasta ulos. Sinä teet sen lähimaiseman mitä sieltä ikkunasta näkyy.

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve

Torstai 19.1.2023 - Sirkku

Pihakasvien valintaa, kasvin veden tarve:

Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavasti! Vuosi 2023 on käynnistynyt töiden osalta pihasuunnittelun merkeissä ja nyt kun valmis suunnitelma on eilen saatu asiakkaalle, on hetki aikaa keskittyä taas blogimaailmaan. Aihepiiri on sama kuin ennen joulua. Jatketaan pohdintaa siitä, mikä auttaa valitsemaan ne toimivat, pitkäikäiset ja kauniit kasvit ja istutukset omaan pihaan. On se piha sitten pieni tai suuri.

Ennen joulutaukoa ehdin jo pohtia istutusalueen suunnitteluprosessia yleisesti ja sitä työjärjestystä, millä kasveja valitaan ja mitkä seikat yleisellä tasolla kaupassa pitäisi olla mielessä silloin kun kasveja hankitaan. Kasvien kalkinsietokyvystä ja ravinnetarpeesta jo mainitsinkin. Tänään ajattelin pohtia sitä ravinteiden lisäksi kasvien juurtumiselle toista tärkeää osa-aluetta, eli kasvin veden tarvetta ja sivuan uudelleen myös veden liikkumista piha-alueella ja erilaisissa maalajeissa. Kuten aiemminkin, mainitut kasvit ovat esimerkkejä. Kategoriaan kuuluu aina paljon muitakin kasveja.

Vesi maaperässä. 

Vesi liikkuu maaperässä kahteen suuntaan. Ylhäältä alaspäin tuleva vesi on esim. sade tai kasteluvesi. Se täyttää maaperän ilmahuokoset ja osittain varastoituu niihin. Ylimääräinen vesi laskeutuu maaperän alempiin kerroksiin ja lopulta pohjaveteen saakka. Hyvärakenteinen maaperä sisältää sopivan määrän keskikokoisia ilmahuokosia, joihin vesi voi varastoitua ja jotka ovat riittävän suuria, jotta kasvi saa niistä veden irroitettua juurillaan. Nämä huokoset eivät ole liian suuria, jolloin vesi menisi niistä vain läpi. Hyvärakenteinen maaperä sisältää vain vähän pieniä ilmahuokosia, joihin vesi varastoituu liian tiiviisti ja se sisältää sopivan määrän suuria huokosia, josta liika vesi valuu alempiin maaperän kerroksiin.

Vesi voi myös liikkua alhaalta ylöspäin jos maaperä on ilmavaa ja moreenipitoista ja maan päällä kasvaa suuria kasveja, joilla on suuri juuri-imupaine. Kuten esim. lehtipuita. Tästä maaperästä puhutaan ns. hikevänä maaperänä, joissa maaperän suuret huokoset toimivat ikään kuin pilleinä, joita pitkin puut vetävät veden pohjavesikerroksesta itselleen. Tämä maaperä kuivuu harvoin pitkinäkään poutajaksoina.

Tasapainoilu maaperän ilmahuokosten rakenteessa on juurien osalta tärkeää. Savimaaperä on tiivistä ja se sisältää paljon pieniä ilmahuokosia, joihin vesi kyllä varastoituu, mutta yleensä se on liian tiiviisti niissä kiinni. Paljon vettä sisältävä maaperä on talvella kylmä ja se muuttuu helposti hapettomaksi, jolloin hajottajaeliöt eivät voi maaperässä toimia ja ilmata kasvien juuria. Hapeton maaperä sisältää myrkyllisiä kaasuja, jotka osaltaan tappavat lieroja yms. Moreeni taasen sisältää paljon suuria ilmahuokosia, joka tekee kasvualustasta lämpimän juurille, mutta silloin vesi ja ravinteet valuvat liian nopealla vauhdilla kasvualustan läpi ja kasvi ei ehkä ehdi käyttää vettä ja ravinteita hyödykseen. Sopiva kasvualusta onkin jokin näiden välissä. Annos savea, moreenia ja kompostia voisi olla hyvä kasvualustan pohja, jota sitten muokataan kasville sopivaksi. Savi hoitaa veden ja ravinteiden sitomisen, moreeni ilmaraot ja kasvualustan lämmityksen, komposti lannoituksen ja eloperäisen toiminnan ja niiden mukana lämmittää kasvualustaa... eiköhän sillä pääse jo alkuun?

Ylipäätään mietittäessä kasvin veden tarvetta, kasvin valon kestävyys kulkee aina käsikädessä veden tarpeen kanssa. Varjoisen ja kuivan paikan kasvi kestää yleensä puolivarjoisessa tai osan päivästä suorassa auringonvalopaikassa jos kasvualustaa on paksummin ja se on paremmin vettä pidättävää. Sama toimii osittain myös toiseen suuntaan. Aurinkoisen paikan kasvi pitää yleensä lämpimästä kasvualustasta, jos olet istuttamassa sitä puolivarjoon, huolehdi, että kasvualusta on moreenipitoinen ja sitä kautta lämpimämpi.

Veden tarpeen vaihtelu kasvukauden aikana. 

Kasvin veden tarve vaihtelee kasvukauden ajankohdan mukaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikka tomaatti. Tomaatti käyttää vettä kylvöstä taimettumiseen melko vähän, pelkkä  sumutus ja kostea kasvualusta riittää, tasainen lämpö on tärkeämpää itämiselle. Veden ja ravinteiden tarve lisääntyy kasvin alkaessa tuottaa lisää vartta ja lehtivihreää ja sen alkaessa lopulta muodostaa kukka-aiheita. Suurimmillaan kasvin veden tarve on sadon muodostumisvaiheessa. Tällöin vettä käytetään satoon, ravinteiden kuljetukseen ja haihduttamiseen, koska silloin on yleensä myös kuuminta ja tuulisinta, joilloin kasvi haihduttaa eniten. Sadon valmistuttua kasvi vähentää veden kulutustaan ja valmistautuu talvea varten.

Sama esimerkki toimii kaikille kasveille, myös ikivihreille monivuotisille kasveille. Kasvua ja haihdutusta tapahtuu ympäri vuoden, mutta suurinta veden kulutus on silloin kuin kasvu on kovinta, täytyy saada sato valmiiksi ja ympäristö saa kasvin haihduttamaan kaikista eniten. Toki monivuotisilla kasveilla veden varastoimista tapahtuu aina kun maa on sula. Maan jäädyttyä onkin mietittävä varsinkin ikivihreiden kasvien kanssa, millä haihdutusta saadaan vähennettyä ja veden kulutusta näin laskettua, ettei kasvi haihduta itseään hengiltä (p.s: nyt olisi oikea hetki laittaa ne varjostuskankaat näiden päälle!).

Vältä liiallista pihan kuivatusta. 

5.4.2022 olen kirjoittanut blogitekstin " Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella", jossa puhun jo siitä miten piha-alueiden päällipintojen kallistukset kannattaisi tehdä ainakin osittain istutusalueisiin suuntautuviksi tai ehkä ennemminkin niin, että suunnittelisi istutusalueiden paikat niihin kohtiin pihaa, mihin sitä sade- ja hulevettä normaalisti kertyy. Toki pihan pintojen tulee aina kallistua rakenteista pois päin ja ymmärrän, ettei keskelle pihan ajotien sadevesikaivon suppilokuivatusta voi laittaa pensaita kasvamaan, mutta mitenkäs ne kiveykset ja nurmikkoalueet, joilla sadevesikaivoja ei ole? Pystyisikö niihin satavan sadeveden jotenkin käyttämään kastelussa hyödyksi? Yleinen ongelma maailman laajuisesti on se, että rakennetussa ympäristössä hulevedet liikkuvat vesistöihin liian nopeasti. Liian nopeasti liikkuva vesi sisältää aina maaperästä irronnutta ravinnetta, joka taasen rehevöittää vesistöjä ja aiheuttaa monia muita ongelmia. Suomessakin on havahduttu siihen, että pihojamme on ylikuivatettu ja onneksi asiaan on lähdetty tekemään korjausliikkeitä.

Yksi yksinkertaisimmista korjaavista toimenpiteistä on miettiä miten hulevesi saadaan imeytettyä paremmin maaperän vesivarannoksi siellä lähtöpisteessä, siis siellä missä vesi on satanut maahan. Mikä sen parempi tapa veden sitomiseen olisi kuin vettä tarvitsevan kasvin istutus? Kaikki kasvit sitovat vettä ja ehkäisevät eroosiota esim. rinteissä, mutta on olemassa kasveja, jotka sitovat vettä tehokkaammin ja osa näistä vielä tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen ja kukoistaakseen, jolloin saadaan sidottua sitä huleveden mukana huuhtoutuvaa ravinnetta. Monessa pihassa nurmikot koetaan hankaliksi hoitaa, mutta jos verrataan nurmikkopintaa ja kiveys-/ terassipintaa veden ja ravinteiden sitomiskyvyn mukaan, sitoo nurmikko hulevesiä ja ravinteita huomattavasti tehokkaammin, vaikka pintakallistus olisi sama. Nurmikko kasvattaa paljon vihreää osaa ja siksi se tarvitsee kasvaakseen paljon ravinteita, kuten esim. typpeä. Se siis hyötyy siitä huleveden mukanaan tuomasta ravinteesta. Muita kostean tai tuoreen kasvupaikan kasveja olen nimennyt Hulevedet hyötykäyttöön blogitekstissäni, enkä niihin nyt tässä enää niinkään palaa. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että kosteaan notkopaikkaan pihassa kannattaa miettiä puun istutusta. Siinä tulee tehtyä monta ilmastotekoa kerralla, kun pihaan saadaan uusi pitkäikäinen veden, ravinteiden ja hiilensitoja kasvamaan.

Maaperänä kallio ja moreeni, eli kuiva kasvualusta. 

Mäntykangasmaasto, jossa maaston pohjakasvina saattaa olla varvikkoa ja sammalta ja suurien honkien välistä pilkistelee kiviä, ketunmultaa ja kalliota. Suuressa osassa Suomea  tämä on erittäin yleinen pihan ja sitä ympäröivän alueen maaperä ja omalla tavallaan ehkä jopa yksi niistä ikonisimmista Suomi- maisemista. Siellä hongat humisee ja mustikat saa kerättyä lähimaastosta koko talven varalle. Itsellänikin siellä sielu lepää ja stressitasot laskee. Mutta haluaisinko sen sellaisenaan omalle pihalleni? Tuskin sentään, vaikka monelle se tuntuu olevan "se oikea"- pihatyyli. Minä kyllä pidän tästä maisemasta, mutta pihapiirissä haluaisin pehmentää luontovaikutelmaa koko kesän kestävällä kukinnalla. Haluaisin myös pehmentää luonnon ja rakennetun alueen rajaa pensasistutuksilla ja monivärisillä ja mallisilla lehdistöillä. Mikäli sinäkin haluat kasvattaa muita kuin perinteisiä Suomen luonnon kasveja, on tässä maaperässä otettava huomioon muutama asia liittyen kasvien veden saantiin ja maaperän happamuuteen.

Kalliolla ei kasvualustaa ole kymmentä senttiä enempää kuin kallion koloissa ja notkoissa. Vettä kalliolla saattaa kuitenkin liikkua, mutta turvallisempaa on olettaa, että kasvualusta tulee pysymään melko kuivana, jollei ole todella sateista keliä, jolloin se lätäköityy kun vesi ei pääse pohjamaaperään. Kallioisella tontilla syväjuuristen kasvien kasvattaminen vaatiikin sitä, että kasvualusta nostetaan maaperän yläpuolelle muilla rakenteilla, kuten muureilla. Tuolloinkin, vaikka kasvualusta olisi savensekainen, se kuivuu helpommin kuin maavarainen penkki, koska vesi valuu juuristosta pois päin. Lisäksi maaperästä kohotettu penkki on juurille aina kylmempi kuin maavarainen kasvualusta on, jolloin juuria saattaa joutua suojaamaan talviaikana. Korotetuille istutusalustoille kannattaa ottaa harkintaan tihku- tai tippukasteluletkut taimien juuristoille varsinkin pitkinä poutajaksoina. Silloin kasteluvesi jää paremmin kasvin käyttöön eikä hukkakastelua tule niin paljon veden liikkuessa kasvualustassa hitaammin. 

Kallion pinta saattaa kuitenkin tipahtaa paljonkin hyvin lyhyen välimatkan sisällä. Siellä on koloja, johon uutta savensekaista multaa tuomalla, voit hyvinkin istuttaa keskikorkeita  kasveja ilman suuria rakenteita.  Silloin kannattaa pitää mielessä, että Suomen luontainen maaperän pH on hapan ja helpommalla pihan jatkohoidolla pääset, jos istutat happaman maaperän kestäviä kasveja. Tämä siis varsinkin jos ympäristössä on puita, joista tippuu maaperää happamoittavia neulasia. Suuret puut myös varjostavat ja alustaan istutettavia puolivarjoisen paikan kasveja voisi olla esimerkiksi höyhenpensas, hortensiat, alppiruusut, atsaleat ja eri väriset kanukat.

Mikäli kallio on taasen puuton, on se kesällä kuuma ja kuiva kasvupaikka ja kasvit kannattaa valita paahteenkeston mukaan.  Silloin valikoimaan tulevat aurinkoisen paikan kasvit, jos kasvualustaan saadaan riittävästi syvyyttä ja uusi multa sisältää vähän savea, joka pidättää vettä, sekä kuivan ja paahteisen paikan kasvit mikäli kasvualustatilaa on vähän.

Aurinkoisen ja kuivan kasvupaikan kasveja jos kasvualustasyvyyttä on riittävästi:

• Achillea, kärsämöt.
• Anaphalis nukkajäkkärät.
• Campanula, kellot.
• Leucanthemum vulgare, päivänkakkara.
• lychnis alpina ja viscaria tervakot.
• Lychnis chalcedonica palavarakkaus
• Paeonia, pionit. Pionit pitävät lämpimästä kasvupaikasta, jos istutat ne mahdollisimman lähelle pintaa ja huolehdit, että tilaa on ympärillä ja lämmittävä kivi jossain lähellä. Etkä ole liian usein (lue kymmeniin vuosiin ;) ) muuttamassa niitä paikasta toiseen. Suurimmalle osalle mieluiten kalkittu kasvualusta ja mieto lannoitus muutaman vuoden välein. Kannattaa tukea.
• Papaver, unikot. Mitä hiekkaisempi maa, sitä paremmin unikko viihtyy.
• Phlox syysleimut ja maanpeiteleimut.
• Sedum maksaruohot mehikasveina kestävät paahteen ja korkeimmat maksaruohot pitävät myös syvemmästä multakerroksesta.
• Sempervivum mehitähdet.
• Thymus ajuruohot.
• Rosa ruusut, varsinkin jaloruusut sekä puistorusut pitävät lämpimästä kasvualustasta, jossa vettä on saatavissa mutta se ei jää seisomaan juuristoalueelle.
• Spiraea betulifolia koivuangervo, helppo ja näyttäväkukintainen pensas jolla on upean punainen syysväri.
• Berberis, happomarjat. 
• Chaenomeles japonica japaninruusukvitteni, oranssikukintainen hyötykasvi. Satoa voi käyttää esim. omenan seassa hilloissa.
• Dasiphora fruticosa pensashanhikit. Kukkivat pitkään ja ovat erittäin helppohoitoisia. Vaativat kuitenkin multatilaa ja nämä ehkä mieluiten kohopenkkiin.
• Pinus mugo vuorimännyt ja kääpiövuorimännyt.
• Juniperus katajat eri muodoissaan ja väreissään.
• Picea glauca valkokuusi.
• Mikrobiota decussata tuivio.
• Rubus idaeus puutarhavadelma, vadelma on luontaisesti pioneerikasvi hakkuu- tai metsäpaloaukoilla ja viihtyy myös puutarhaversiona kalliomaastossa jos kasvualustaa ja kosteutta on riittävästi. Oksisto kaksivuotinen, juuristo monivuotinen. Marjoneet rungot poistetaan vuosittain. Vaatii tuennan. Ei kannata istuttaa luonnonvadelman läheisyyteen tuholaisten leviämisen vuoksi.
• Betula pendula, rauduskoivu, Toinen pioneerikasvi, joka tuntuu kasvavan heti jos on riittävästi valoa. Kuivassa paikassa se jää vain pienempi kokoiseksi.

Kuivan ja varjoisen paikan kasveja:

• Diervilla vuohenkuusama
• Varvut, puolukka, mustikka, kanerva.
• Cymbalaria muralis, rauniokilkka.
• Ajuga reptans akankaali.
• Geranium kurjenpolvet (peittokurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, tummakurjenpolvi).
• Vinca minor pikkutalvio.
• Waldsteinia ternata rönsyansikka.
• Convallaria majalis kielo.
• Lysimachia nummularia suikeroalpi (leviää voimakkaasti).
• Aruncus aethusifolius pikkutöytöangervo.
• Alnus incana harmaaleppä.
• Physocarpus opulifolius heisiangervo.
• Celastrus orbiculatus kelasköynnös (huom. voimakaskasvuinen ja voi aiheuttaa myös vahinkoja).

Tuoreen tai kostean kasvupaikan kasveja:

• Monet niityn ja lehdon kasvit: Heinät, harakankello, käenkukat, tähtimöt, apilat, hiirenvirnat, illakot, maitohorsmat, käenkukka, kiurunkannukset, lemmikit ja hunajakukat.
• Vuokot,kalliokielot, punahatut, kullerot, esikot, kultapiisku, kellukat, akileijat ja irikset.
• Tuijat, kuuset, koivut, lepät, haavat, pajut, tammet ja muut jalot lehtipuut ja pähkinäpensas.
• Suon varvut ja marjakasvit, saniaiset ja sammalet.

Vesikasvit:

Kasveja, jotka elävät vedessä ja saavat ravinteensa veden mukana liikkuvista ravinteista. Osa kasveista myös puhdistaa vettä ja niitä voidaan käyttää myös piha-altaissa virtaavan veden ja pumpun lisäksi veden puhdistuskäytössä. Yleensä vesikasvit istutetaan piha-altaisiin istutuskoreissa, jotta ne eivät leviäisi kovin voimakkaasti. Kasveja hankkiessasi kannattaa miettiä kasvien talvetustilat, mikäli allas tyhjennetään talveksi tai se menee pohjaa myöten jäähän, jolloin kasvit eivät siellä selviä.

• Phragmites australis järviruoko, persicaria amphibia vesitatar ja typha osmankäämit. Näistä varsinkin osmankäämit puhdistavat vedestä epäpuhtauksia ja sitovat ravinteita.
• Kukkivia vesikasveja ovat mm: Nuphar ulpukat ja Nymphaea lumpeet.

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset

Torstai 15.12.2022 - Sirkku

Hei!

Koronan jäljiltä yrittäjä on hetken keskittynyt kauden viimeisten pihatöiden, eli havuaitojen 

leikkausten tekemiseen ja blogi oli viikon verran tauolla, mutta nyt jatketaan taas kirjoittamista ja keskitytään hetki pihakasvien valintaan. Tarkoitus oli tehdä tästä jatkosivu edellisen osion perään, mutta tähän sivupohjaan ei näköjään ollutkaan mahdollista kirjoittaa yhden aihekokonaisuuden alle useampaa jatkosivua. Tehdään siis kokonaan uusi kirjoitus. Huom. Alle on listattu kasveja jokaisen katekorian alle. Nämä ovat esimerkkejä, muitakin kasveja tähän kuuluu joita ei ole tässä mainittuna.

Pihakasvien valintaa, kasvien kasvualustavaatimukset. 

Kasvit voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään maaperän pH- tarpeen osalta. Kalkin suosijiin, kalkin karttajiin ja kalkkineutraaleihin kasveihin. Tällä tarkoitetaan sitä maaperän pH:ta, jossa kasvin juuristo toimii optimaalisimmin ja jolloin kasvi pystyy parhaiten ottamaan ravinteita maaperästä. 

Kasvin kasvualustavaatimuksiin kuuluu myös kasvin ravinnetarve, sekä kasvin veden sietokyky kasvualustassaan (tämä kohta käsitellään myöhemmin erillisessä kirjoituksessa). Joidenkin kasvien kohdalla on myös tärkeää tietää kasvin juuriston kasvuvoima ja kylmän herkkyys, tämä vaikuttaa siihen, että istutetaanko kasvi mieluiten saviseen vai hiekkapitoiseen maahan.

Kotipuutarhurista saattaakin tuntua, että nyt on kyllä monta muistettavaa kohtaa, mutta aika pitkälle näistä kohdista selviää päättelemällä ja muistelemalla millaisessa paikassa olet nähnyt samaa kasvia tai sen toista lajiketta useimmin kasvatettavan. Miksi oikean kasvualustan miettiminen on ylipäätään tärkeää? Yhden kasvin väärin istuttamisesta ja sen menettämisestä ei tietysti tulekaan suurta taloudellista menetystä, lähinnä ehkä vain se harmitus. Kuitenkin, jos teet kerralla suuremman piharemontin, etkä tiedä mitkä kasvit voi yhdistää keskenään, voi taloudellinenkin menetys olla melko suuri ja toki myös luontoa pystyttäisiin säästämään paljon jos hutiostoja ei tulisi tämän vuoksi.

Maaperän pH. 

Suomessa maaperä on luontaisesti hapan, n. 5-5,5, ja koska monet meillä pihoissa kasvatettavat puutarhakasvit pitävät neutraalimmasta maaperästä, on pH:ta nostettava kalkin, puhtaan puuntuhkan tai kananmunan kuorista tehdyn rakeen avulla.

Kalkkia on saatavissa monenlaisina tuotteina, esim. jauheena, muruna ja rakeena. Pääsääntöisesti pienpihoissa kalkki levitetään sulaan maahan, joko juuri ennen sadetta tai heti sateen jälkeen, jolloin maaperä on pehmeää ja kalkki sitoutuu paremmin suoraan maaperään. Kalkin voi kylvää tarvittaessa keväällä vaikka hangen päälle, mutta silloin levitetyssä määrässä on otettava huomioon lumen sulamisvesien mukana ojiin kulkeutuva kalkki. Tuolloin kaikki levitetty aines ei jää maaperäalueelle vaan huuhtoutuu vesistöihin. Tässä kohtaa on muistettava, että kalkki ei ole lannoite! Eikä näin ollen rehevöitä vesistöjä. Kalkin tehtävä on muuttaa maaperän happamuutta kasvin juuristolle sopivammaksi, jotta kasvi pystyisi irroittamaan happamat ravinneionit paremmin maahiukkasen pinnasta. Kuitenkin oma näkemykseni on, ettei mitään ainesta kannata omissa pihoissa levittää vain, jotta se päätyy osittainkin vesistöön. Se on minusta rahan ja ajan tuhlausta, siksi itse teen oman ja asiakkaiden pihojen kalkitukset aina kun kasvit ovat selkeästi kasvussa ja maaperä on sulaa. Laajemmin ajatellen, kalkkia louhitaan maaperästä, joka tuottaa päästöjä. Tämänkään vuoksi ojiin ei kalkkia kannata kylvää. Yhdestä pihasta ei paljon hukkakalkitusta tule, mutta mitä jos pihoja onkin satoja ja hukkakalkitus toistuu vuosittain?

Puhdas puun tuhka on tuhkaa, joka ei sisällä raskasmetalleja. Puun tuhkassa on jo kalsiumin, fosforin ja kaliumin lisäksi myös mikroravinteita kuten mangaania, sinkkiä, kobolttia, molybdeeniä, rautaa, booria ja rikkiä. Puun tuhka on myös voimakkaampi emäs kuin kalkki ja sitä onkin levitettävä vähemmän kuin kalkkia ohjeen mukaan levitettäisiin. Myös esim. kananmunankuoret sisältävät kalsiumia ja muuttavat maaperän pH:ta, nämä kannattaa kuitenkin huuhtoa hyvin ja murskata ja levittää vasta sitten, ettei pihassa ole kohta rottaongelmaa. Rotat pitävät myös kananmunankuorista.

Miten saan tietää kasvualustan pH:n? 

• Puutarhakaupoissa ja apteekeissa myydään pH testejä ja puutarhakaupoista löytyy myös pH mittareita. Alueesta otetaan maanäytteitä, joihin lisätään testin ohjeen mukaan vettä, johon testiliuskat tai mittari laitetaan.
• Voit myös tehdä silmämääräisen arvioinnin istutuspaikan ympäristöstä. Mikäli ympärillä on suuria havuja, niistä tippuu maahan neulasia, jotka happamoittavat maaperää. Mikäli maassa näkyy paljon sammalta, varvikkoa tai jäkälää, sekin kertoo happamahkosta maaperästä, jolloin maaperää on syytä kalkita jos haluat kasvattaa kalkitun maan kasveja.

Kalkin suosijakasvit: 

• Tähän osioon kuuluu osa perinteisistä ja näyttävimmin kukkivista puutarhakasveista. 
• Esim. havut: Pseudotsuga menziesii- douglaskuusi. Lehtipuut: Ulmus- jalavat, tilia- lehmukset, malus- omenapuut, prunus sargentii- rusokirsikka ja pyrus- päärynäpuut (täällä myös poikkeuksia). Pensaat: Spiraea- pensasangervot, rosa- ruusut (suurin osa), laburnum alpinum- kaljukultasade, cotoneaster lucidus- kiiltotuhkapensas, genistra tinctoria- pensasväriherne, chaenomeles japonica- japaninruusukvitteni ja daphne mezereum- (lehto)näsiä. Perennat: paeonia- pioni, geranium- kurjenpolvet, dracocephalum- ampiaisyrtit, aster- asterit, helenium- hohdekukat, pulmonaria- imikät, macleaya- huisku-unikot, campanula- kellot, heuchera- keijunkukat, digitalis- sormustinkukat, geum- kellukat ja iris- kurjenmiekat. Köynnökset: vitis amurensis- amurinviini, clematis- jalokärhöt kalkin sietokyky vaihtelee lajikkeittain! Jackmannii kannattaa istuttaa pääsääntöisesti kalkittuun multaan.

Kalkin karttajakasvit: 

• Tähän osioon kuuluu ns. metsäpuutarhan ja havu- ja rhodopuutarhan kasvit. 
• Esim. lähes kaikki havut: piceat- kuuset, pinus- männyt, juniperus- katajat, taxus- marjakuuset, larix- lehtikuuset, abies- pihdat ja tsuga- hemlokit. Lehtipuista: Pyrus ussuriensis- ussurinpäärynä, prunus padus subsp. borealis- pohjantuomi ja juglans- jalopähkinä. Näistä jälkimmäiset ovat enemmän humuspitoisen maaperän kasveja, humus on happamahko maaperä ja siksi olen luokitellut ne kalkin karttajiin tai ainakin harvoin kalkittuihin. Pensaat: rhododendron- alppiruusut ja atsaleat, ledum palustre- suopursu, mahonia prunifolia- mahonia, magnolia sieboldii- pensasmagnolia, fothergilla major- höyhenpensas, calluna vulgaris- kanervat ja chamadaphne calyculata- vaivero. Metsämarjat sekä niiden puutarhaversiot, kuten esim. mustikka, puolukka, vadelma ja lakka. Perennat: Allium- sipulit, convallaria majalis- kielo, omphalodes- kaihonkukat, polygonatum- kalliokielo, gentiana- katkerot, podophyllum- jalkalehdet, astible- jaloangervot, rodgersia- valeangervot, epimenium- varjohiipat, anemone- vuokot, lamprocapnos spectabilis- särkynytsydän, helleborus- jouluruusut ja saniaiset. Köynnökset: Hydrangea- köynnöshortensia.
• HUOM! Päivitys tähän listaukseen 29.03.2024: Taxus- marjakuuset. Näistä Taimistoviljelijät ry:n julkaisun mukaan kasvualustavaatimukset ovat: I-IV (V), tuore, voimakasravinteinen ja humuspitoinen kasvualusta, puolivarjoisella tai varjoisella paikalla. Humus on pääsääntöisesti kompostia tai turvetta, jotka ovat happamia. Kalkinsietokyvystä ei näissä julkaisuissa puhuta mitään. Kuitenkin nykyään monet ohjeet suosittavat istuttamaan marjakuuset kalkittuun maahan. Minulta löytyy Viheralueiden puut ja pensaat kirjoista painokset 4 ja 6, joista jälkimmäinenkin on vuodelta 2012, tässä siis on saattanut tulla uutta tutkimustietoa kasvin pH: sietokyvystä. Itse olen hoitanut marjakuusia happaman kasvualustan kasvina, jo vuodesta 2009 ja koskaan kasvun kanssa ei ole ollut ongelmia. Kiitos blogini lukijalle, joka pointtasi minulle pH-asiaan liittyvän epäselvyyden.

Kalkkineutraalit kasvit: 

• Monet kasveista menestyvät sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa maassa, tai ne  voi istuttaa kalkittuun multaan (esim. mainitut havut) ja tehdä ylläpitokalkituksen harvemmin kuin muille kasveille.
• Esim. Havuista: picea abies- metsäkuusi ja thuja- tuijat, näille tärkeämpää on riittävä ravinteiden ja veden saaminen istutuksen jälkeen. Lehtipuut: prunus- kirsikat, betula- koivut, sorbus- pihlajat, prunus- tuomet, salix- pajut ja salavat, populus- haapat, querqus- tammet, alnus- lepät ja aesculus hippocastanum- balkaninhevoskastanja. Pensaat: philadelphus- jasmikkeet, cornus alba- pensaskanukat, cotoneaster- tuhkapensaat (huom. kiiltotuhkapensas kalkin suosija), crataegus- orapihlajat, dasiphora- pensashanhikit, hydrangea- hortensiat (kukinnon väri vaihtuu maan happamuuden mukaan) ja lonicera- kuusamat. Perennat: Hosta- kuunliljat, bergenia- vuorenkilvet, alchemilla- poimulehdet,  salvia- salviat, brunnera- rotkolemmikit, delphinium- ritarinkannukset, leucanthemum- päivänkakkarat, hemerocallis- päivänliljat, caltha- rentukat ja stachys- pähkämöt. Köynnökset: parthenoqissus- villiviinit, rosa- köynnösruusut, lonicera- köynnöskuusamat, humulus lupulus- humala, clematis viticella- viinikärhöt, clematis- kello- ja lumikärhöt, clematis alpina ja sibirica- alppi- ja siperiankärhöt istutetaan humuspitoiseen maahan. Aktinidia kolomikta- kiinanlaikkuköynnös sekä aristolochia macrophylla lännenpiippuköynnös kuuluvat myös kalkkineutraaleihin köynnöksiin.

Kasvien ravinnetarve: 

• Tätä pohtiessa kannattaa miettiä missä kasvi kasvaa luontaisesti. Löydätkö kasvin niityltä, havumetsästä, lehdosta, kedolta, meren rannalta, kalliolta vai puutarhasta? Tämä antaa sinulle jo vinkkejä siitä kuinka voimakkaaseen maaperään kasvin voi istuttaa.
• Maaperän voimakkuudella tarkoitetaan ensisijaisesti kasvin maaperään lisätyn typen tarvetta, mutta tottakai muillakin ravinteilla on merkitystä. Typpilannoitus eli kevätlannoitus annetaan monivuotisille kasveille kesäkuun loppuun mennessä, liian myöhään annettu tai liikaa annettu typpi heikentää kasvin tuleentumista ja näin ollen vähentää sen talvensietokykyä.

Voimakasravinteisen maan kasveja: 

• Nämä kasvit viihtyvät runsasravinteisessa maassa. Ravinne voi tulla joko hajoavasta  humuksesta tai sitä voidaan lisätä maaperään kompostia sisältävällä uudella kasvualustalla tai lisäravinteena pussista.
• Kesäkukkia lannoitetaan typpipitoisella lannoitteella koko kesän ajan, maaperäohjeet eivät siis koske niitä.
• Esim. Lehdon puut, kuten tammet, vaahterat, jalavat, saarnet, haapat ja lehmukset. abies concolor ja - koreana eli harmaa- ja koreanpihta, abies sibirica- siperianpihta, chamaecyparis- sypressit, picea omorika- serbiankuusi, picea pungens hopea- ja sinikuuset, marjakuuset, douglaskuusi ja hedelmäpuut. Pensaat: osa ruusuista kuten esim. puistoruusut, japaninruusukvitteni, pensaskanukat, euonymus- sorvarinpensaat, hydrangea- hortensiat, osa alppiruusuista ja atsaleoista, kuusamat, jasmikkeet ja prunus tenella- kääpiömanteli. Perennat: Perennat eivät pidä voimakkaasta kasvualustasta ja liika typpilannoitus saattaa heikentää niiden talvensietokykyä. Mikäli sinulla on samassa istutusalueessa puita, pensaita ja perennoja, suuntaa ja ajoita lannoitus vain puuvartisille kasveille ja noudata lannoituksessa määrä- ja ajankohta ohjeistuksia. Perennoja lannoitetaan miedosti vain muutaman vuoden välein. Köynnökset: Köynnösruusut, kilpikierrot, käynnöskuusamat, köynnöshortensia, viinikärhöt ja jalokärhöt.

Keskiravinteisen maan kasveja: 

• Näitä kasveja lannoitetaan, mutta komposti saa olla niille laimeampaa tai  kevätlannoitetta annetaan näille hieman vähemmän (noudata pussin ohjetta!).
• Puut: Suurin osa havuista ja Suomen luonnon lehtipuista, esim. pihlaja, salavat ja pajut. Pensaat: Pensasangervot, syreenit, suurin osa pensasruusuista, kaljukultasade, kapealehtikalmia, onnenpensaat, höyhenpensas, pensasväriherne, vuohenkuusamat, hopeapensas, pensashanhikit, orapihlajat, tuhkapensaat, hernepensaat, happomarjat, vaivero ja marjapensaat. Perennat: - kts. edellä. Köynnökset: Villiviinit, piippuköynnös, alppikärhö, siperiankärhö ja kiinanlaikkuköynnös.

Vähäravinteisen maan kasveja: 

• Näitä kasveja lannoitetaan miedosti harvakseltaan, ei välttämättä joka vuosi. Tähän  katekoriaan kuuluu myös ns. typensitojakasveja, jotka ottavat ilmakehästä typpeä ja kuljettavat sen oman nesteenkiertonsa avulla juurinystyröihinsä ja näin ollen lannoittavat maaperää. Näitä kasveja ei kannata lannoittaa typpipitoisella lannoitteella, koska liika typpi kasvualustassa sotkee näiden kasvien nesteenkiertojärjestelmän ja kasvi saattaa kuolla.
• Tähän katekoriaan kuuluvat perennat. Perennoja lannoitetaan miedosti vain muutaman vuoden välein. 
• Puut: Leppä (typensitoja), katajat ja perinteiset männyt sekä mustakuusi. Pensaat: tuivio, laakakatajat, tyrni (typensitoja, kestää myös suolaa, joten voidaan käyttää meren rannoilla), kanervat ja suopursu. Köynnökset: köynnökset kuuluvat keski- tai voimakasravinteisten ryhmiin.

Pihakasvien valintaa.

Torstai 1.12.2022 - Sirkku

Oikeat kasvit oikeaan paikkaan kasvamaan.  

Siinä se onkin lause, joka näyttää niin helpolta toteuttaa, mutta käytännössä... no, itselleen kannattaa olla armollinen, eikä kannata kehittää morkkista, jos se ei ihan aina niin kohdilleen osu ja asian joutuu miettimään uudestaan. Kasvien valitseminen pihaan on laaja kokonaisuus pihasuunnittelussa ja ajattelinkin tehdä tästä blogikirjoitussarjan, johon liitän aina jatkokirjoituksia, jossa keskitytään yhteen osa-alueeseen kasvivalinnassa. Näitä jatkokirjoituksia pääset lukemaan "Lue lisää" linkistä. Lisäys: blogipohja ei annakkaan tehdä useita lisäsivuja. Yhden jatkosivun jälkeiset kirjoitukset tähän aihekokonaisuuteen tulevat omina blogiteksteinään.

Hutiostot ja teemat. 

Hutiostoja saataisiin vähennettyä etukäteen miettimällä kasvilajin valintaa ja sen käyttötarkoitusta pihassasi, istutuspaikan valo- ja vesiolosuhteita, istutuspaikan pohjamaa-ainesta ja sen pH:ta, pihasi sijaintia kartalla, sekä sen arvioimista kuinka paljon haluat käyttää kasvin hoitoon aikaa ja energiaa. Hutiostojen vähentyminen vähentää myös maapallon kuormittamista, koska kasvihävikki vähenee. Kasvien kasvatus vaatii paljon energiaa, ravinteita ja vettä ja siitä voi tulla myös valumia vesistöihin. Lisäksi vaikuttaahan se puutarhurin itsevarmuuteen ja kasvatusintoon myös jos kasvi menestyy ja kasvaa kohisten omassa istutuspaikassaan. Hyvät kasvatuskokemukset ruokkivat myös puutarhainnostusta ja saatat hurahtaa pihahommiin tosissaan.

Mitä puutarhateemoja on syytä miettiä kun valitset oikeita kasveja pihaasi? Pihan kasvit voi valita monella eri teemalla, eikä oikeastaan ole oikeata ja väärää tapaa tehdä pihan kasvi-istutusta. Voit esimerkiksi valita englantilaisen puutarhan cottage garden tyyliset rönsyilevät istutukset, harmonisen itämaisen puutarhan, Suomalaisen metsäpuutarhan, väriteemaisen puutarhan, pölyttäjäystävällisen puutarhan, sadepuutarhan, pelaamista ja leikkiä kestävän puutarhan tai voit sekoittaa näitä kaikkia aineksia omassa pihassasi ja rakentaa pihan eri osat eri teemoilla. Pakko ei ole myöskään käyttää mitään valmista teemaa, vaan voit valita kasvit juuri niin kuin sinun silmää miellyttää.

Ne seikat, jotka kasvien yhdistelemiseen keskenään ja kasvin menestymiseen pihassasi vaikuttavat, ovat muualla kuin ihmisen mieltymyksissä ja mielipiteissä. Näitä ovat:

• Kasvin valovaatimukset. On olemassa varjoisan kasvupaikan kasveja, puolivarjon kasveja, aurinkoisen paikan kasveja ja valoneutraaleja kasveja.
• Kasvin kasvualustavaatimukset. Onko kasvi kalkin suosija, jonka kasvualustan pH:n on oltava emäksinen? Kasvualustaneutraalikasvit taasen kasvavat sekä kalkitussa, että kalkitsemattomassa kasvualustassa. Kalkin karttajakasvit taas kasvavat happamassa ja kalkitsemattomassa kasvualustassa. Lisäksi osa kasveista pitää juuristoalueellaan olevasta savesta, toiset taasen vaativat ravinteikkaamman tai hiekkaisemman ja lämpimämmän kasvualustan. Myös ravinteiden tarvevaatimus vaihtelee, on voimakasravinteisen maan, keskiravinteisen maan ja niukkaravinteisen maan kasveja.
• Kasvin veden tarve. On olemassa vesikasveja, kostean kasvupaikan kasveja, tuoreen kasvupaikan kasveja, kuivan paikan kasveja ja kalliokasveja.
• Kasvin kasvatustarve pihassa. Oletko tekemässä suojaistutusta, hyötykasvi-istutusta, koristekasvi-istutusta vai näiden yhdistelmää? Kasvatustarpeen pohtiminen antaa sinulle vinkkejä siihen mihin kohtaan pihaa istutus kannattaa sijoittaa ja se jo määrittelee paljon sitä millaisia istutusalueen kasvien on oltava valo-, kasvualusta- ja vesivaatimuksiltaan. Vältä useita yksittäisiä istutuksia ja ryhmittele kasvit suurempiin istutuskokonaisuuksiin. Tämä helpottaa pihan hoitoa. Lisäksi kaupunki tai kunta saattaa asettaa vaatimuksia tontin kasvivalikoimalle tai esim. kasviaitojen koolle, jos kasviaidan kooksi sanotaan maksimissaan 120cm, on sille paikalle turha laittaa kasvia joka kasvaa 8m:n korkuiseksi, jollei haluta leikata aitaa säännöllisesti.
• Pihasi sijainti kartalla. Puuvartisille kasveille on Suomeen luotu menestymisvyöhykekartta, jossa Suomi on jaettu kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen. Kun ensin selvität millä vyöhykkeellä pihasi sijaitsee ja tarkistat taimea ostaessasi taimilapusta ne roomalaisin numeroin kirjoitetut tiedot, saat jo vinkkejä siihen, tuleeko kyseinen taimi menestymään sinun pihassasi tai vaatiiko menestyminen erityistoimenpiteitä kuten kasvin talvettamista tai talvisuojausta. Menestymisvyöhykkeet kertovat siis sen, missä pohjoisimmillaan kyseisen kasvilajin ja sen lajikkeen tulisi menestyä myös kovana talvena jos se vain on istutettu ja hoidettu oikein. Perennojen menestymiseen ei ole tehty menestymisvyöhykekarttaa, koska lumi vaikuttaa näiden menestymiseen niin paljon. Menestymisvyöhykekartan löydät esim. osoitteesta www.suomalainentaimi.fi .
• Arvioi hoidon tarve. Kuinka paljon haluat käyttää aikaa istutuksen hoitamiseen? Tykkäätkö kitkemisestä tai havujen malliin leikkaamisesta ja onko sinulla näihin töihin oikeat välineet? Hoitotyövapaata pihaa ei ole olemassakaan, ei edes silloin jos piha on asfaltilla. Mieti ja pohdi se kuinka paljon jaksat ja haluat käyttää kasvin hoitoon vuosittain aikaa ja ota hoidon tarve ja kasvin koko huomioon jo kasvivalintaa tehdessäsi. Toiset kasvit vain tarvitsevat enemmän huoltamista kuin toiset varsinkin jos esim. suureksi kasvavat kasvit on istutettu paikkaan jossa niillä ei ole tilaa tarpeeksi.
• Kasvitoiveet ja teemat. Kun kaikki edelliset kohdat on mietitty, keskitytään tähän. oikein valitut ja rakennetut istutuspaikat mahdollistavat monien toivekasvien kasvatuksen ja sen, että saat nauttia vaikka siitä kaikkein komeimmin kukkivasta pionista terassilla istuessasi. Vuodesta toiseen.

Lue lisää »

Helppohoitoinen piha

Torstai 29.9.2022 - Sirkku

Helppohoitoinen piha, onko sellaista? 

Tässä taannoin auringonkukkapellon laitamilla kävellessäni, tulin miettineeksi termiä "helppohoitoinen piha" ja ajattelin, että siitä on vielä kirjoitettava blogiin lisää. Pihasuunnittelua koskevassa blogikirjoituksessani olen jo miettinyt tätä asiaa kasvisuunnittelun kannalta. Mitä muuta termiin "helppohoitoinen piha" voi kuulua?

Pihakonsultointeja ja pihasuunnitelmia tehdessäni toistuu aina sama toive, "haluan helppohoitoisen pihan" ja varsinkin nurmikko,perennat ja suuret lehtipuut koetaan pihan hoidon kannalta suuritöisiksi. Tällä hetkellä puutarhamuotina on korvata näitä suuritöisiksi koettuja elementtejä kuntalla, havuilla, luonnonkivillä, kiveyksillä ja terasseilla. Näillä valinnoilla haetaan ns. perinteistä Suomalaista metsämaisemaa, joka sulautuisi Suomen luontoon ja joka onnistuessaan toki on erittäin kaunis.

Minullekin on vastaan tullut pihoja, johon istutukset halutaan helppohoitoisuuden vuoksi hyvin selkeästi rajatuiksi istutusaltaiksi ja muut pinnat laitetaan terasseille, kiveyksille tai asfaltille. Toki nykyiset pihat ovat kooltaan paljon pienempiä kuin ennen ja voi olla, ettei edes omakotitalopihassakaan piha-alueneliöitä ole kuin 100-300m2, mutta silti monesti puutarhuria vihreyden puute ja voimakkaasti rakennettu ympäristö välillä hirvittää. Toki sellaisen suunnittelen ja rakennan jos asiakas näin haluaa, mutta itsellä silloin pyörii mielessä varsinkin hulevesien liian nopea liikkuminen pihasta pois, pölyttäjien ja pieneläinten hyvinvointi tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla ja myös alueella asuvien ihmisten hyvinvointi. Myös meille ihmisille ympäröivä vehreys tuo helpotusta kiireiseen elämäntapaan ja stressiin ja onpa taidettu jossain tutkimuksessa myös todeta, että puutarhassa tai luonnossa liikutun ajan jälkeen, ihmisten stressin laskiessa laskee myös elimistön tulehdustilat. Liian voimakkaasti rakennettu ja liian vähän luonnon hajoavaa materialiaalia sisältävä lähiympäristö ei myöskään tarjoa luonnoneläimille lepo- ja suojapaikkoja ja esim. siilit ovat vähentyneet liiallisen pihojen siivoamisen ja kasvien yksipuolistumisen vuoksi voimakkaasti.

Onko rakennettu ympäristö aina automaattisesti helppohoitoinen?

Rakennettu ympäristö vaatii huoltoa ja hoitoa siinä missä vihreällä pinnalla olevakin ja varsinkin jos rakennettu pinta on tehty väärin, tai ei ole osattu rakennettaessa ottaa ympäröiviä tekijöitä huomioon, voi rakennettukin pinta olla melkoinen työllistäjä. Toki viikottainen nurmikonleikkaus ehkä jää pois, mutta esim. huonosti tehty kiveys saattaa viedä kesän aikana yhtä paljon työaikaa kuin nurmikonleikkuu, jos kivisaumat kasvavat rikkaa tai sammalta ja pihan hoitoon ei haluta käyttää kemikaaleja. Kunttaa asennettaessa on taasen muistettava, että pohjamaan on oltava hyvin rikkaruohoton ja lähellä ei kannattaisi olla lehtipuita tai heiniä, joista tulee runsaasti siemeniä. Huonoon pohjamaahan istutetusta kuntasta kasvaa herkästi rikat läpi ja esim. koivu ja heinät taasen kylvävät siemeniään niin nopeasti, että kunttamatto saa pian kilpailla kasvutilasta ja kitkentää kaivataan säännöllisesti.

Monesti asiakkaille on tullut yllätyksenä myös irtokivialueiden suuri työllistävyys. Pihoihin on rakennettu ns. kivipuroja tai havuistutusalueita, joissa kasvien väleihin on laitettu seulanpääkiviä tai suuren koon kalliolouhetta kiviröykkiöiksi. Alle on ehkä muistettu laittaa jonkinlainen maisemointikangas, jonka päälle kasataan röykkiöittäin pyöreitä seulanpää- tai rantakiviä, joiden kiviväleihin pääsee lentämään ympäröivien puiden lehdet, neulaset ja siemenet. Ohuen kankaan läpi puskevat myös juuririkkaruohot. Nämä kivivälit pitäisi käydä säännöllisesti puhaltamassa paineilmalla puhtaaksi, sekä poistaa juuririkat juurineen heti kun niitä havaitsee, muutoin rikat alkavat kasvamaan vauhdilla ja hetken päästä aluetta on melko mahdoton hoitaa ilman kemikaaleja. Mikäli näitä kivialueita pihaan haluaa, on paksu suodatinkangas välttämättömyys kivien alla ja suosittelen laittamaan kivet maakosteaan betoniin, se ei vie ongelmaa kokonaan pois, mutta se helpottaa alueen hoitoa huomattavasti.

Myös terasseja, kiveyksiä ja asfalttia täytyy hoitaa ja huoltaa, mutta toki näiden työmäärä on pienempi kuin elävän pinnan työmäärä on. Lähinnä näissä ongelmia aiheuttaa routiva pohjamaa ja nastakengät sekä -renkaat, jotka rouhivat pintoja.

Voisiko vaikealta tuntuva pihan hoito johtua vääristä välineistä?

Uskoisin, että suurilta osin tunne vaikeasti hoidettavasta pihasta johtuu siitä, että kasvivalinnat ja kasvien istutuspaikat eivät ole osuneet nappiin ja, että kasveja hoidetaan huonokuntoisilla ja pihan tai kasvin kokoon sopimattomilla välineillä. Varmasti työskentelytekniikoissa ja työskentelyajankohdissa voi olla opittavaa ja korjattavaa, mutta lisää tietoa puutarhanhoidosta löytyy helposti esim. kansalaisopistoista, mikäli kiinnostusta oppimiseen vain riittää.

Yritystä perustaessani opin nopeasti tuomaan hoitopihoihin mukanani niin kottikärryt, lapiot, kastelukannut kuin haravatkin, koska niin useasta pihasta ne puuttuivat tai vähintään kottikärryjen rengas oli tyhjä, jolloin työskentely oli huomattavasti vaikeampaa ja raskaanpaa. Siksi totesin, että mielummin pesen välineet jokaisen asiakkaan jälkeen, kuin yritän työskennellä huonokuntoisilla välineillä. Monesti voi myös olla, että puutarhuri on tilattu pihaan juuri sen vuoksi, että jokin pihan hoidon väline kotoa puuttuu. Esim pensasleikkuria ei jokaisesta autotallista löydy ja silloin ymmärtää, että ammattilainen pihaan soitetaan.

Puutarhan suurien pintojen materiaalia miettiessä kannattaa pitää muistissa myös, ettei nurmikkoa ehkä tarvitsekaan olla itse leikkaamassa. Mikäli piha on suurin piirtein yhdessä tasossa ja alueet helposti rajattavissa, voi nurmikon leikkauksen tehdä itselle helpoksi jo pihan rakennusvaiheessa. Nurmikkoalueet rajataan selkeästi ja rajauksen reunaan laitetaan pinnan alle robottileikkuria ohjaava piuha. Nykyään robottileikkurivalmistajat kehittävät leikkureita paremmin tunnistamaan myös pieneläimet, mutta toki siinä on vielä lisäkehittymisen paikka.

Mitä puutarhanhoitovälineitä ja koneita kotiin kannattaa hankkia?

- Teleskooppimallinen, jämäkkä, metallinen pitkä jatkovarsi, jolla ylettää myös niihin omenapuun yläoksiin ja johon saa kiinnitettyä useita erilaisia saksia, sahoja ja muita työvälineitä (kuten esim. oksasakset narulla, oksasaha, omenapoimuri ja ränniputsari). Varsissa on yleensä pitkät takuuajat, ja tässä ei ehkä halvinta kannata ostaa.

- Lyhyempi saman valmistajan jatkovarsi, johon sopivat ne samat työvälineet kiinni kuin siihen pitkään varteen. Lisäksi tähän voi hankkia irroitettavan haravan lavan ja heiluriharan (helpottaa kivituhkapintojen läpikäymistä).

- Leveälapainen, muovinen harava.

- Kapealapainen metalliharava.

- Muovinen/ metallinen rautaharava kevyellä varrella.

- Pitkävartinen pistolapio, näitä löytyy sekä alumiini-, että metallivarrella. Alumiininen on kevyempi käyttää. Pitkä varsi tekee työskentelystä ergonomisempaa. Lapion lavan olisi hyvä olla sellaista metallia, että lapion voi terottaa.

- Tasakärkinen, pitkävartinen lapio. esim. lumilapio käy tähän. Käytetään mm. pihan siivouksessa ja haravoinnissa apuna.

- Istutuslapio, voikukkarauta ja sipulikaira sekä puukko.

- Raivaussakset (sekä ohileikkaava, että alasinmalli) teleskooppivarsilla sekä pienet oksasakset/ sekatöörit. Saksia ostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että terät voi irroittaa toisistaan helposti. Tällöin saksia pystyy terottamaan ja huoltamaan helpommin.

- Riittävän suuret kottikärryt, jotka huolletaan säännöllisesti.

- 2 x 10 litran kastelukannut. 2 kastelukannua työergonomian vuoksi, kun molemmilla puolilla kantaa yhtä suurta painoa, pysyy selkä suorassa ja noston voi tehdä jaloilla. Kantaminen on siis huomattavasti helpompaa.

- Letkukärryt+ riittävän suuri ja pitkä paineletku+ kunnossa olevat liittimet ja hanat sekä niihin hanoihin avaimet. Letkuun voi halutessaan hankkia suihkupään tai tihkuletkujärjestelmän. Suihkupäätä on kuitenkin käytettävä harkiten kasvien kastelussa, koska näistä vesi tulee yleensä liian suurella paineella ja valuu kasvin juuristoalueelta helposti pois.

- Lumityövälineet.

- Suojaimet ja visiirit.

Koneet:

Pieneen pihaan riittää kun hankkii hyviä perusakkuja 2-3kpl ja tähän akkusarjaan sopivia työskentelypäitä. Esim. Stihl, Husqvarna ja Makita ovat koneita, joihin löytyy paljon erilaisia vaihtopäitä.

Kotipihassa saatat tarvita seuraavia:

- Siimaleikkuri (siimapää) tai ruohoraivuri (kolmioterä). Bensakoneista löytyy tähän käyttöön myös raivaussaha, johon saa näiden lisäksi myös raivausterän kiinni, jolla voi kaataa myös pieniä puita tai suuria pensaita, akkukoneiden tehot eivät tahdo näihin töihin suurilla aloilla riittää.

- Pensasleikkuri.

- Lehtipuhallin.

- Oksasaha tai moottorisaha.

- Ruuvinväännin.

- Kiveysten putsari.

- Ruohonleikkuri.

Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

Tiistai 5.4.2022 - Sirkku

Hulevedet hyötykäyttöön piha-alueella.

Varmasti monen ensimmäinen ajatus termistä hulevesi on: talon perustukset ja niiden kuivatuksen tärkeys, ettei tule hometaloa. 90-luvulla herättiin siihen, mitä 70-luvun talorakentaminen oli aiheuttanut. Taloissa oli matalat sokkelit ja sokkeleiden ympärillä vain harvoin salaojitusta ja huoneissa ylipäätään oli heikko ilmanvaihto. Savimaalla asuttaessa, se käytännössä tarkoitti, että talojen perustukset olivat homeessa ja ihmiset jatkuvasti antibioottikuurilla. Tultiin tulokseen, että talojen ympärystät on syytä rakentaa kuiviksi ja ohjata vesi sokkelista pois. Siihen tietenkin tarvittiin salaojitusta.

Kun talojen ympärystät oli kuivatettu, siirrettiin katseet pihapiiriin. Kylläpä olisi mukava, kun tuo pihatie ei joka talvena routisi, samalla saatettiin pihoihin rakentaa enemmän myös muita kiinteitä rakenteita kuten grilli- ja oleskelumajoja, kasvihuoneita, pihasaunoja, muureja ja kiveyksiä, joiden pohjat tuli myös kuivattaa, ettei routa liikuttele. Lopputuloksena oli se, että pihoja alettiin kauttaaltaan tehokuivattaa. Toki savimaalle rakennettaessa routimaton pohja raskaalle rakenteelle onkin tarpeen, mutta onneksi nykyään kuivatuksessa käytetään enemmän pohdintaa vaihtoehdoista. Muurien alle on nykyäänkin syytä laittaa salaojat varsinkin, jos muurin taakse tulee routivaa maamassaa, mutta voiko salaojitusta käyttää hyödyksi pihan kastelussa, kun se ostovesi on niin pirun kallista? Ilman sitä salaojaa muuri voi kaatua heti ensimmäisen talven jälkeen. Se vesi mikä muurin alle kulkevaan salaojaan tulee, on jo ravinnepitoista ja pehmeää, voisiko sitä kerätä johonkin, ennen kuin se ohjataan pihasta eteenpäin? Nykyään on myös herätty siihen, että veden liian nopea liikkuminen pihasta pois aiheuttaa ongelmia maailmanlaajuisesti ja ihan yksittäisellekin ihmiselle liika pihan kuivattaminen vähintään suurentaa kasvien kasteluvesilaskua ja lannoitelaskua, jos rutikuivaksi kuivatetussa pihassa haluaa jotain kasvattaa. Enenevässä määrin minunkin asiakkaani haluavat hyödyntää pihan hulevedet kierrättämällä samaa vettä pihassa useaan kertaan.

Hulevedellä tarkoitetaan kaikkea pihaan sateina, kasteluna ja lumien sulamisvesinä tulevaa vettä.  Kuten aiemmin mainitsin, pitkään oli vallalla se ajatus, että pihat pyrittiin kuivattamaan nopeassa tahdissa rutikuiviksi, koska pelättiin talojen kosteusvaurioita. Siitä seurasi se, että vesi alkoi liikkua pihan pinnasta ojiin liian nopeasti, irrottaen pihojen istutusalueilta sinne levitettyjä ravinteita ja varsinkin typpeä ja fosforia. Kun myös ojia perattiin tehokkaasti, ei typpi ja fosfori ehtinyt imeytyä maahan ojissakaan, vaan päätyi suurempiin vesistöihin ja Suomenlahteen rehevöittäen niitä. Minua on monesti häirinnyt se mediassa todettu asia, että maatilat ovat niitä kenen syytä rehevöityminen on. Toki, maatilojen neliömäärät ja sitä kautta lannoitemäärät/ koko viljelyala ovat suuret ja varsinkin entisaikaan lannoitteita ja muitakin aineita on sinne levitetty ajatuksella ”mitä enemmän, sen paremmin kasvaa”. En vähättele tätä menneisyyden ravinnetaakkaa mitä maanviljely on aiheuttanut, mutta haluaisin todeta, ettei tilanne viljelyssä ole enää tämä. Maatalous on nykyään Suomessa ja EU:ssa niin tarkasti säänneltyä ja valvottua. Lannoitteet (ja ne muut aineet) maksavat niin paljon, ettei kenelläkään ole ylilannoittamiseen enää varaa, lisäksi sanktiot virheistä ovat suuret. Monesti unohdetaan, että Suomalaisen lempiasumismuoto on omakotitalo, kaupunki- tai esikaupunkialueella ja mieluiten vesistön rannassa. Kun tähän yhtälöön yhdistetään liian nopeasti liikkuva hulevesi ja mututuntumalla tehty pihalannoitus (kuinka moni teistä on lukenut lannoitepussin ohjeet ja noudattanut niitä?), tulee pihan yksittäisestä istutusalueneliöstä moninkertainen lannoitehuuhtouma lähiojaan. Yhden omakotitalon hulevesistä tuleva ravinnehuuhtouma on toki maailman mittakaavassa pieni, mutta mitä jos sillä yksittäistä omakotitaloa ympäröivällä asuinalueella sama tapahtuu muissakin pihoissa ja joka kevät ja tämä taasen toistuu asuinalueesta toiseen? Mikäli salaojat puretaan avo-ojiin (jota ei saisi taajama-alueilla tehdä) ja avo-ojat laskevat kokoojaojiin, jotka kuljettavat vedet jokien kautta läheiseen järveen tai mereen, kertyy ravinnehuuhtoumaa paljon. Onneksi sitä nykyään pyritään vähentämään rakentamalla suurien vesistöjen ja laskuojien/jokien väliin kosteikkoalueita, joiden työ on suodattaa vettä puhtaammaksi ennen kuin se päätyy vesistöön.

Millä ravinnehuuhtoumaa saadaan estettyä yksittäisillä pihoilla?

• Yksi parhaista keinoista sitoa ravinteet piha-alueelle, on estää veden liian nopea liikkuminen maaperässä.

Perusajatus: Toki perustukset on edelleen pidettävä kuivina ja routimattomina ja muurit suorina myös talven jälkeen, mutta miksi muun pihan tarvitsisi olla kuiva?

Hulevedet voidaan ohjata maanpinnan kallistusten avulla istutusalueille ja istuttaa sinne kasveja, jotka imevät itseensä paljon vettä ja sen mukana tulevia ravinteita. Nämä kasvit ovat yleensä myös ns. mesikasveja, joista pölyttäjät saavat mettä. Näitä ovat mm. pajut, vadelmat, mesiangervot, rantakukka, kullero, töyhtöangervo, nauhukset, irikset (kurjenmiekka), kurjenpolvet, lemmikit ja kuunliljat muutaman mainitakseni. Ne toimivat myös siis yleispölyttäjinä piha-alueilla ja hyödyttävät myös satokasveja. Luonnossa lehtomaiset alueet ovat metsien ojituksien myötä vähentyneet ja moni ns. lehdon kasvi onkin nykyään harvinainen. Näitä pihojen kosteikkoalueille istuttaessa saisimme suojeltua monia harvinaiseksi käyneitä kasveja kuten tervaleppää.

• Mikäli pihassasi kasvaa suurempi puu, ohjaa hulevedet sen juuristoalueelle. Suuri puu vetää kuumana kesäpäivänä maasta vettä runsaasti, sitoo kasvaessaan ilmakehästä hiilidioksidia ja vapauttaa ilmaan puhdasta happea. Hyvinvoiva puu tuo pihaan varjoa ja leppoisia oleskelupaikkoja myös kuumana kesäpäivänä. Istuttamalla puun saat tehtyä myös ilmastoteon. Yksittäinen puukin toimii hiilinieluna. Hyvin vettä sitovia puita ovat mm. salavat, lepät, koivut, tammet, pihlajat, saarnet, tuijat ja kuuset.
• Osa kiveyksistä voidaan rakentaa vettäläpäiseviksi hulevesikiveyksiksi, jotka imeyttävät aina osan vedestä maaperään ja ohjaavat hulevesiviemäröinteihin vain ylijäämäveden. Näiden kivien välit voidaan myös istuttaa esim. nurmikolle, joka vaatii kasvaakseen paljon typpeä ja sitoo näin ollen veden mukana kulkevia ravinteita tehokkaasti.
• Kun hulevedet on ensin kuljetettu hulevesikiveykseltä istutusalueelle, ohjataan ylijäämävesi imeytysalueelle ja siitä hulevesiviemäriin. Mikäli mahdollista, rakenna hulevesiviemärin kokoojakaivo niin, että sen poistoputki on vähän korkeammalla. Tällöin kaivon pohjalle jää vesitila, johon voit kuivalla kaudella laittaa uppopumpun, jolla kierrättää salaojissa olevaa vettä useaan kertaan piha-alueella ja käyttää näin samaa vettä hyödyksi kastelussa useaan kertaan. Tämä vesitila on kuitenkin muistettava käydä tyhjentämässä talvea vasten, ettei kaivossa oleva vesi jäädy.
• Myös istutusalueiden alla kulkevia salaojia voi käyttää samaan tapaan hyödyksi alueiden kastelussa. Toinen keino on se, että pitkän hellejakson ja kuivan kauden lähestyessä, kokoojakaivon poistoputken päähän laitetaan poistoputken sulkeva läppä, jolloin istutusalueella kasvava kasvi voi vetää omalla juuri-imupaineellaan salaojassa olevan veden juuristoalueelleen. Tällöin salaoja ja kokoojakaivo toimivat kuten altakasteluruukun vesitila. Poistoputken päässä oleva läppä täytyy muistaa poistaa sadekauden alettua ja viimeistään ainakin syksyllä, jolloin on luontaisesti kosteampaa ja esim. ne muurin perustukset täytyy saada talven ajaksi kuiviksi.

Huom! Talon salaojiin (ränni- ja kattovedet ja sokkelin kuivatus) ei saa mennä tekemään muutoksia ja niihin ei saa ohjata pihan kuivatusvesiä! Selvitä siis LVI-ammattilaiselta ennen muutostöiden tekoa mikä salaoja on kyseessä ja voiko sitä käyttää hyödyksi kastelussa. Hulevesiä ja lumia ei saa ohjata ja varastoida toisen tontille vaan niiden säilytys ja maahan imeytys on tapahduttava oman tontin puolella.

Hulevesiä hyödyntävä esimerkki-istutus:

 Puuvartisten kasvien menestymisvyöhyke: II-III.

• Pohjamaa: savi, uusi istutusalusta hiekansekainen lannoitettu ja kalkittu multa. Istutusalueen syvyys 60-80cm, pohjalle ei ole laitettu kankaita, joten juuret pääsevät kasvamaan pohjamaahan.
• Istutusalueella on puolivarjoinen kasvupaikka. Istutusalueen koko n. 12 x 4m.

 Kasvilista:

Puut ja pensaat:                                                     

Thuja occidentalis ´smaragd´ timanttituija 1kpl.

Alnus glutinosa ´Sakari´ pilaritervaleppä 1kpl.

Philadelphus lemonei pikkujasmike 2kpl.     

Syringa x josiflexa ´Veera´ Kaarisyreeni Veera 1kpl.

Ribes nigrum vartettu mustaherukka 1kpl.  

Ribes rubrum vartettu punaherukka 1 kpl    

Cornus alba ´gouchaultii´ keltakirjokanukka 3kpl.

Dasiphora fruticosa ´abbotswood´ pensashanhikki 3kpl.

Picea abies ´echiniformis´ siilikuusi 1kpl.       

Perennat:

Aruncus dioicus isotöyhtöangervo 12kpl.

Lythrum salicaria rantakukka 14kpl

Eupatorium purpureum purppurapunalatva 16kpl.

Iris pseudacorus keltakurjenmiekka 20kpl.

Trollius europaeus (niitty)kullero 18kpl.

Ligularia dentata ´desdemoda´ kallionauhus 16kpl.

Hemerocallis hybrida ´Royal fire´ päivänlilja 12kpl.

Hosta aureomarginata keltareunakuunlilja 32kpl

Galium odoratum tuoksumatara 40kpl.

Perustetaan niitty.

Tiistai 31.8.2021 - Sirkku

Perustetaan niitty puutarhurin pihaan.

Siinä se on. Minun keväällä kasaamani lahopuuaita.

Olen koko kesän aikonut kylvää aidan ympärille monivuotisensä kukkaniityn. Kuivan ja kuuman kesän vuoksi siirsin kukkaniityn kylvöä aina niihin seuraaviin sateisiin, joita ei koskaan kuulunut.Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska parhaat ajat monivuotisen niityn kylvöön ovat aikainen kevät ja myöhäinen syksy. Molemmat ajankohdat ovat luontaisesti kosteita, eikä kylvön jälkeistä maaperän kastelua välttämättä tarvita. Viime viikolla saimme Etelä-Suomeenkin vettä runsaasti ja nyt pienen poutajakson tultua ajattelin vihdoin kylvää siemenet maahan.

Valitsin niittysiemenseoksen joka sisälsi sekä 

yksivuotisia, että monivuotisia kasveja. Johtuen kesästä, yksivuotiset eivät nyt ehdi sieltä tulla, mutta monivuotisille kasveille kylvöaika on mitä parhain. Maassa siemenet saavat talven aikana kylmäkäsittelyn ja lähtevät sitten keväällä kasvuun. Yksivuotisista kasveista ei kasvuunlähtö takeita ole ja siksi kylvänkin ruisunikon vasta ensi keväänä. Valitsin kasvit jotka pärjäävät puolivarjoisessa maaperässä, jossa pohjamaa-aines on pääsääntöisesti savea. Paikka on melko pintakuiva, koska vieressä on havupuumetsä jossa isot kuuset imevät vettä maaperästä.

Aloitin niityn kylvön rikkomalla pohjamaan pinnan. Pohjamaa oli murustuvaa savea, johon vanhat maatilan perunannostotyövälineet ottivat helposti. Minun kylvöperiaatteena on ns. laikutus. Koska tältä alueelta on jouduttu kaatamaan vanhaa puustoa myrskytuhojen vuoksi pois, on kuusien oksistojen alueelta löytynyt sopivaa rikkaruohotonta maaperään johon niittykasvit voidaan kylvää.

Oma kokemukseni on, että niittykasvit harvoin jaksavat taistella kasvutilasta heinän kanssa, joten jos sinulta ei metsämaaperää löydy valmiina, voit laikuttaa myös nurmikkoalaan niittykasveille tilaa. Silloin kuitenkin heinä kannattaa poistaa kylvöalalta kokonaan. 

Tässä kohteessa rikkaruohoton maaperä kertoo myös varmasti muutakin. Maaperä on kuusista tippuneista neulasista happamoitunut ja niittykasveille se saattaa olla liian hapan. Päädyinkin siihen, että maaperän pH:ta on syytä muuttaa kylvön yhteydessä.

Niittykukkien siemenet ovat niin pieniä, että kylvö helpottuu huomattavasti kun siemenet sekoitetaan hienoon hiekkaan. Tämän hienompaa hiekkaa ei meiltä löytynyt, mutta hyvin kylvö onnistui tälläkin hiekalla.

Hiekka oli myös kosteaa jolloin pienet siemenet tarttuivat hiekanjyvien pintaan. Näin hiekka toimii myös siementen katteena, eikä siemeniä tarvitse erikseen peittää kylvön jälkeen. Peittämistä siemenille ei yleensäkään suositella.

Luonnonkasvien maaperää ei yleensä kannata lannoittaa kylvön yhteydessä. Niittykasveja ei myöskään kannata kylvää uuteen lannoitettuun ja kalkittuun multaan, se on monesti liian vahvaa luonnonkasveille ja niiden talvensietokyky heikentyy liiasta typestä maaperässä. 

Niittykasvit pitävät happamasta maaperästä joka Suomen metsissä vallitsee, siksi niitty kannattaakin kylvää paikkaan mihin ei ole tuotu parin viime vuoden aikana uutta multaa. Myös kompostit kannattaa käyttää mielummin puutarhakasveille.

Tällä kertaa maaperä oli liian hapan niittykasveillekin ja siksi päätin muuttaa maaperän pH:ta. Kylvön jälkeen levitin kylvöksen pintaan puhdasta puun tuhkaa, jota meiltä tulee saunan uunista. 

Tuhka on kalkkiraetta voimakkaampi emäs ja sitä voidaan levittää kalkin sijasta maaperään, huomioiden kuitenkin kyseisen kasvin vaatimukset maaperän pH:n osalta. Esim marjapensaan tuhkamääräksi/ kasvukausi riittää n. 2dl puhdasta puun tuhkaa. Tämän ämpärillisen levitin nyt noin 100m2 metsänpohjaa ja sammaloitunutta nurmikkoa. Tämän jälkeen aluetta ei enää kalkita ennen kuin parin vuoden kuluttua ylläpito kalkituksella.

 

Keräsin sisälle kuivumaan kehäkukkien siemeniä, jotka kylvän alueelle ensi keväänä nyt kylvöä odottamaan jääneiden ruisunikkojen kanssa. Aion lisätä kevään kylvökseen myös niitä yksivuotisia kasveja jotka nyt jäivät myöhäisen kylvön vuoksi alueelle tulematta.

Tavoitteena minulla olisi saada pihaani koko kesän pölyttäjiä houkutteleva kukkaniitty,  jonka hoidoksi jatkossa riittää se, että syksyllä kukintoajan jälkeen, käyn niittämässä sen alas poutajakson aikana. Annan niittojätteen ensin kuivua muutaman päivän ja sitten ravistelen siemenet maaperään. Tämän jälkeen kasvin varret ja lehdet haravoidaan kompostiin. Niittojätettä ei kannata jättää maaperään, se tukahduttaa alleen uudet kukat jotka niitylle tulevat taas seuraavana vuonna.

Pölyttäjiä pihaan.

Perjantai 30.4.2021 - Sirkku

Hei!

Kevät tuntuu junnaavan tänä vuonna paikoillaan ja ulkona on vallinnut perinteinen vappu- tai juhannussää, räntää ja vettä siis tiedossa. Puutarha-alan ammattilaiselle viileä kevät on antanut aikaa hoitaa kaikki lumikinoksen alta paljastuneet pensasvauriot ilman, että päivä on venynyt ympäripyöreäksi, mutta pikkuhiljaa olisi kiva päästä siirtämään katsetta puutarhan kesätöihin kevättöiden sijasta. Tomaatin taimet alkavat olla sen korkuisia, että mieluusti veisin ne jo kasvihuoneeseen, mutta vielä en ole muuttoa uskaltanut tehdä. Pakkasöitä on ollut täällä etelä-Suomessakin koko viime viikon, joten muuttoa kannattaa vielä odotella, vaikka kasvihuoneessa olisikin lämmitys. Hedelmäpuut ovat lähes talvitilassa ja uskon, että vaatii vähintään viikon lämpimän ilman jakson, ennen kuin kasvu- ja kukinta lähtee käyntiin.

Vedin menneenä talvena useampia puutarhakursseja ja lähes kaikissa kursseissa minulle tuli kysymyksiä sadon lisäämisestä omalla piha-alueella ja siitä voisiko pölyttäjiä jotenkin houkutella satokasvien luokse ja samalla toimia omalla pihallaan niin, että tulisi suojelleeksi hyönteisiä. Pölyttäjien luontainen elintila on kaventunut luonnon niittyjen ja niissä kasvavien kasvien vähennyttyä ja rakennetun ympäristön lisäännyttyä. Ojan- ja teiden pientaria niitetään kesäisin ja samalla vähenevät ne kostean paikan kasvit, joista pölyttäjät saisivat runsaimmin mettä myös kuivina kesinä. Kevään hitaasti edetessä onkin ehkä hyvää aikaa miettiä hetki pölyttäjiä? Viime blogikirjoituksessani keskityin pölyttäjien hyvinvointiin lahopuun lisäämisen näkökannalta, nyt on ehkä syytä miettiä muita kasvivalintoja ja pihan hoitotapoja millä pölyttäjien elinolosuhteita voitaisiin lisätä yksityispihoissa.

Pihan istutusalueiden monimuotoistuminen lisää pölyttäjien hyvinvointia:

Kuva oikealla: www.pihatimpuri.fi , hyönteishotelli.

Pölyttäjien hyvinvointi piha-alueella on useamman osatekijän summa. Tässä muutama esimerkki, millä jokainen meistä pystyy auttamaan pölyttäjiä omalla piha-alueellaan:

• Huolehdi, ettei hulevedet liiku pihassasi liian nopeasti, vaan imeytä sade- ja sulamisvedet piha-alueelle tekemällä pihaasi kostean kasvupaikan istutusalue johon hulevedet ohjataan pintakallistuksilla. Vedet imeytetään ensisijaisesti tälle alueelle ja vasta ylijäämävesi ohjataan joko hulevesiviemäreihin tai ojiin. Tällä vähennetään hukkalannoitusta eli kontrolloidaan typpi- ja fosforivalumia ja vähennetään näin ollen myös vesistöjen rehevöitymistä. Meistä jokainen voi vesistöjen hyvinvointiin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen tällä tavoin vaikuttaa. Aina sen muutoksen ei tarvitse lähteä isosta toimijasta kuten maatilasta.
• Huolehdi, että pölyttäjille riittää ruokaa koko kasvukauden ajaksi. Alkaen kevättalvesta ja jatkuen ensimmäisiin syyspakkasiin. Istuta kasveja, jotka tuottavat mettä ja antavat pölyttäjille sopivasti lepopaikkoja ja suojaa. Pölyttäjiä houkuttelevat myös kasvien voimakkaat värit ja kukintojen tuoksut. Kasvivalinnoilla on siis merkitystä.
• Pölyttäjät pitävät boheemimmasta puutarhanhoidosta. Ole siis luvan kanssa hieman laiska puutarhuri ja jätä piha-alueelle paikkoja, joita et siivoa ja hoida niin usein. Tällä saat pihastasi myös helppohoitoisemman. Puiden alla ei tarvitse olla nurmikkoa (eikä puut siitä nurmikosta juuristollaan myöskään pidä), vaan kylvä sinne niittykasveja tai istuta perennoja.
• Kaikki kasvit hyötyvät ristipölytyksestä, mieti kasvien paikkoja ja sitä mitä kautta tuuli useimmin käy pihaasi. Satokasveja ja pölyttäjien houkutuskasveja kannattaa laittaa sekaisin ja tehdä tärkeimmästä pölytysalueesta kohtuullisesti tuulensuojainen paikka, jotta pölyttäjät jaksavat pölyttää mahdollisimman monta kukkaa yhdellä lentokerralla.
• Voit myös tuoda pihaasi pölyttäjille lepopaikkoja eli ns hyönteishotelleja. Näitä voit ostaa valmiina kaupasta tai nikkaroida itse mieleisesi. Hyönteishotelli kannattaa kiinnittää kiinteään rakenteeseen kuten esim. autotallin varjoisalle seinustalle kiinni. Muista vain jättää hotellin ja seinän väliin ilmarako. Elävään puuhun hotellin voi laittaa vain jos se roikkuu oksasta, mikään puu ei kestä runkoon naulattua hyönteishotellia. Mikäli kiinnität hyönteishotellin runkoon kiinni muulla tavoin, muista tarkastaa kiinnitykset säännöllisesti, etteivät ne vahingoita puun runkoa millään tavalla.
• Tuo pihaan pistiäisten pesän tekoon tarvitsemaa lahopuuta ja jätä kaadettujen puiden ja pensaiden kantoja piha-alueelle. Esim. kaadetun koivun kannosta saa hyönteisille keväällä mahlabaarin jossa levähtää.
• Pölytystä voi myös lisätä tuomalla piha-alueelle esim. mehiläispesän. Huomioithan kuitenkin että mehiläinen suojelee pesäänsä aloittamalla pölytyksen muutaman sadan metrin päähän pesästään. Pölytystehokin tuolloin menee sinne. Lisätietoja mehiläistarhauksesta saat Suomen Mehiläistarhaajien Liitosta www.mehilaishoitajat.fi. 
• Vältä hyönteisruiskutustoimia. Ruiskuta tuholaisia vain pitkän harkinnan jälkeen ja kaikkia varo-ohjeita noudattaen. Muista että kasvi pystyy taistelemaan itse tuholaisia vastaan mikäli lannoitus ja vesitalous on kohdillaan, maaperän pH on kasvin kasvulle sopiva, istutusalue ja kasvin oksisto on riittävän ilmava ja leikkaus- sekä muut hoitotoimenpiteen on tehty oikea-aikaisesti, oikealla tekniikalla ja säännöllisesti.

Pölyttäjiä houkuttelevia kasveja:

Keväällä kukkivat:

• Pajut (tärkein kevättalvella kukkiva), leppä, vaahtera, hedelmäpuut, orapihlaja, isotuomipihlaja, hevoskastanja, aronia, pähkinäpensas ja marjapensaat. 
• Leskenlehti, voikukka, mansikka, mustikka, vuokot, metsätähti, kevättähti, lumikellot, helmihyasintit (helmililja), krookus, kevättaskuruoho ja narsissi.
• Mätäsleimut, rönsyleimut ja tarhakylmänkukat. 

Kesällä kukkivat: 

• Lehmus, vadelma, karhunvatukka, puolukka, juolukka, ruusut, hanhikit, humala, jasmike, hunajamarja, köynnöshortensia ja köynnöskuusama.
• Maitohorsma, ajuruoho (timjami), mäkimeirami, laukat, unikot, salvia, valkomesikkä, tähkälaventeli, tädykkeet, apilat, koiranputket ja muut putkikasvit, mesiangervo, perhoangervo, huiskuangervo, virnat, kurjenpolvet, ampiaisyrtit, voikukat, kellokukat, päivänkakkarat, kärsämöt ja liljat.
• Herneet, pavut, hunajakukka ja iisopit. 

Syksyllä kukkivat: 

• Kehäkukat, auringonkukat, yrtit kuten sitruunamelissa, minttu ja basilika, malvat, malvikit, reseda ja siniviuhka.
• Pensasangervot, ruusut, hortensiat ja kanervat.
• Tarhasalkoruusu, rantakukka, ohdakkeet, kultapiisku, punatähkä, punahattu, punalatva, asterit, nauhukset, syysmaksaruohot, syysmaitiainen ja kultapallo.

Minun pihassani: 

Omassa pihassani on luontainen kosteikko alue, jossa notkon pohjalla kosteus tulee osittain valumavesinä, kahteen suuntaan tulevista jyrkistä rinteistä. Todennäköisesti alueella on myös lähteitä, josta nousee pohjavettä ylös. Tänne alueelle tuli myös myrskytuhoja vanhaan puustoon, joka vaikutti veden liikkumiseen. Vesi seisoo tuolla myös kuivana kesänä ja sinne onkin istutettu ensihätään hopeasalavia ja verivaahteroita valmiiksi hieman isompina kasveina, jotka viihtyvät tuolla harjuun istutettuna ja alkavat sitoa vettä ja ravinteita luonnostaan itseensä. Myöhemmin istutimme myös koivuja ja metsäkuusia. Tavoitteena olisi saada alueelle monimuotoinen ja eri-ikäisistä puista koostuva pihametsä, jonka juuristolle voisi kylvää metsäkukkaniityn. Monia metsäpohjan niittykukkia sieltä jo löytyykin, mutta suuntaan blogin kirjoituksen jälkeen www.niittysiemen.fi sivustolle etsimään mieleistäni niittykukkaseosta. Haluan alueelle varsinkin maitohorsmaa, lemmikkiä ja muita pölyttäjiä houkuttavia mesi- sekä lehdon kasveja, joita alueella ei tällä hetkellä löydy vanhan, kaatuneen havukasvuston vuoksi. Havut toki tuovat piha-alueelle suojaa ja ovat ikivihreitä, mutta niistä tippuvat neulaset myös happamoittavat maaperää. Onneksi kuitenkin perinteiset Suomen metsäkasvit kestävät happaman maaperän, eikä pihametsän maaperän pH:ta tarvitse lähteä muuttamaan. Lisääntynyt valo auttaa näiden kasvuun lähdössä.

Kuvat: Viherpalvelu Maununkarhu ja pihatimpuri.

Kylvöt

Maanantai 8.3.2021 - Sirkku

Tekstiä kirjoittaessa ollaan jo maaliskuun kahdeksannessa päivässä ja minulle on ensimmäistä kertaa vuosiin päässyt käymään niin, etten ole ehtinyt kylvää vielä mitään. Itse asiassa ainoa siemenpussi jonka olen tähän mennessä ostanut on chili, jonka esikasvatus olisi hyvä aloittaa jo viimeistään tammikuussa, joten olen selkeästi hommissa myöhässä. Onneksi chiliä voi ruukussa kasvatella vaikka ympärivuotisesti ikkunalaudalla, joten en ota asiasta paniikkia. Yrittäjän aika on mennyt koronakevään töiden organisointiin ja varasuunnitelmien tekoon. Mitä sitten tehdään jos minä yrittäjänä vaikka sairastun? Näitä pohtiessa kylvöt ovat jääneet taka-alalle, mutta nyt ajattelin tehdä ns. rästityöt ajantasalle ja laittaa chilit ja tomaatit multaan tulemaan.